historianjeesus.fi

by Tom Holmén

Saksalainen koulukunta

Vaikutusvaltaisen muotokriitikon R. Bultmannin oppilaat kunnostautuivat uuden redaktiokriittisen metodin kehittämisessä. G. Bornkamm julkaisi tutkimuksen Matteuksen tavasta käsitellä Markuksen kertomusta Jeesuksesta myrskyn tyynnyttäjänä. Bornkamm piti Matteuksen tekemiä muutoksia teologisesti merkityksellisenä ja pani näin liikkeelle Matteuksen evankeliumin redaktiokriittisen tutkimuksen. Ehkä kaikkein tärkein alkuvaiheen redaktiokriittinen teos oli H. Conzelmannin Luukkaan teologiaa käsittelevä tutkimus, joka viitoitti polkua metodin kehittymiselle. Erityistä Conzelmannin teokselle oli voimakas vastakkainasettelu teologian ja historian välillä. Hänen näkemyksensä mukaan se, että Luukkaalla oli selvästi teologisia motiiveja kirjallisten ratkaisujensa taustalla, osoitti, ettei tämä ollut pyrkinyt historialliseen tarkkuuteen. Myös Markuksen evankeliumi, jota oli tutkimuksessa pitkään pidetty historiallisesti hyvinkin luotettavana ja teologisesti primitiivisenä, otettiin redaktiokriittiseen käsittelyyn. Redaktiongeschichte termin lanseeranneen W. Marxenin Markuksen evankeliumin redaktiokriittisen analyysin mukaan Markuksen keskeinen teologinen tavoite oli kutsua kristittyjä juutalaissodan alkuvaiheissa (66 jKr.) Galileaan odottamaan Jeesuksen tulemusta eli paruusiaa.

Tämän saksalaisen lähestymistavan omaksui myös Amerikassa Chicagon yliopistossa vaikuttanut Norman Perrin, jonka monet oppilaat, kuten J. Donahue ja T. Weeden, ovat kirjoittaneet monia keskeisiä redaktiokriittisiä teoksia. Donahuen mukaan Marxenin, Bornkammin ja Conzelmannin tuotoksien ohella Bornkammin oppilaiden G. Barthin ja H. Heldin tutkimukset sekä J. Rohden redaktiokritiikin olemusta käsittelevä kirja muodostivat redaktiokritiikin epävirallisen kaanonin. Redaktiokritiikki johti vääjäämättömästi myös ns. kirjallisuuskriittiseen analyysiin, jonka ero redaktiokritiikistä on monien tutkijoiden mielestä hiukan epäselvä. Siirryttäessä yksittäisanalyyseista laajempiin kokonaisuuksiin voidaan kulloinkin sovellettavan metodin muutosta kuvata jatkumolla: redaktiokritiikki – kompositiokritiikki – kirjallisuuskritiikki.

Jeesus-tutkimuksen suhteen saksalainen koulukunta edusti melko skeptistä näkökantaa. N. Perrin kiteyttää tämän hyvin todetessaan: ”redaktiokritiikki on tehnyt Jeesus-tutkimuksesta hyvin paljon vaikeampaa.”

 

Mainokset