historianjeesus.fi

by Tom Holmén

Elämäkerta

ElamaJeesuksen elämä pähkinänkuoressa? Varsinaista elämäkertaa ei historian Jeesuksesta voi kirjoittaa. Lähteistä ei ole siihen. 1800-luvulla Jeesus-tutkimuksessa oli vaihe, jolloin elämäkerrallinen kuvaus oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Tutkimus nimenomaan pyrki hahmottamaan Jeesuksen elämässä erilaisia jaksoja, jotka paitsi järjestettiin kronologisesti myös selitettiin psykologisen kehityksen näkökulmasta (näkökulma kuului ajan uusiin ihastuksiin). 1800-luvun Jeesus-elämänkerrat ja selitysmallit kuitenkin hylättiin melko pian 1900-luvulle tultaessa, kun lähteiden luonnetta opittiin ymmärtämään paremmin.

Jotakin elämäkerrallista Jeesuksen toiminnasta toki pystytään sanomaan. Hänen elämässään voi hahmottaa ”alun, keskikohdan ja lopun” ja näin muodostaa käsityksen raameista, joissa yksittäiset tapahtumat ja seikat voidaan pyrkiä näkemään ja siten ymmärtämään paremmin. Pähkinänkuoresta puhuttaessa elämänkerta pelkistyy pitkälti elementäärikronologiaksi:

alku: lapsuus

keskikohta: toimiminen työläisenä

loppu: julistustoiminta

Kuvausta voidaan elävöittää muutamalla yksityiskohdalla, esim. seuraavasti:

Jeesuksena tuntemamme historian henkilö oli Palestiinan juutalainen, joka syntyi vähän ennen vuotta 4 ennen ajanlaskumme alkua. Jeesus kasvoi Nasaretissa, joka sijaitsee Juudeasta pohjoiseen olevassa Galilean maakunnassa. Jeesuksella ei ollut uskonnollista ammatillista koulutusta, vaan hän oli ammatiltaan rakentaja ja käsityöläinen. Silti hän noin kolmikymmenvuotiaana ryhtyi julistajaksi. Jeesuksen toiminnan alku liitetään Johannes Kastaja -nimiseen juutalaiseen saarnaajaan. Jeesus vaikutti aluksi Johanneksen oppilaana, mutta siirtyi kohta julistamaan Johanneksesta riippumatta. Vain vähän tämän jälkeen vuoden 30 jKr. paikkeilla roomalaiset teloittivat hänet ristiinnaulitsemalla. Jeesus kuoli Juudean Jerusalemissa (tarkemmin sanoen Jerusalemin edustalla), juutalaisten uskonnollisessa ja kansallisessa keskuskaupungissa.

Jeesuksen ”varhaisista vuosista” ― sanonnalla tarkoitetaan itseasiassa ”alkua” ja koko ”keskikohtaa” ― tiedetään hyvin vähän, ja tutkimus keskittyykin yleensä Jeesuksen nk. julkisen toiminnan kauteen, ts. muutamaan Jeesuksen elämän viimeiseen vuoteen (vrt. ”loppu”). Tällöinkin tapahtumia on muutamia ilmeisiä seikkoja lukuunottamatta vaikea panna järjestykseen:

alku: Johannes Kastaja -kontakti; omakohtaisen aktiviteetin alku; ensimmäiset oppilaat

keskikohta: toiminta Galileassa; julistusta ja opetusta; ihmeteot; symbolisia tekoja

loppu: esiintyminen temppelissä; viimeinen yhteisateria; ristiinnaulitseminen

On mahdotonta sanoa, tapahtuiko Jeesuksen julistustoiminnassa sen muutaman vuoden keston aikana jotain merkityksetöntä suurempaa kehitystä. Lähteistä ei esim. ole sen arvioimiseen, sisälsikö Jeesuksen toiminta aivan alusta saakka kaikki siinä kokonaisuutena katsoen ilmenneet elementit. Jotkut ovat arvelleet Jeesuksen kokeneen asennemuutoksia ja/tai reagoineen toimintatapojen muutoksilla siihen, miten hänen julistukseensa suhtauduttiin. Toiset taas näkevät (ei kuitenkaan välttämättä vaihtoehtoisesti edellisten kanssa) saman toimintanäkemyksen palvelleen Jeesusta hänen julkisen uransa alusta loppuun asti. Ja vielä nykyäänkin saatetaan joskus arvailla seurasiko frustraatio toivekkuutta, depressio innostusta, suuttumus iloa, jne. Mitään muuta selvästi konkreettista tällaisten näkökantojen taakse ei kuitenkaan pystytä löytämään kuin se, että alettuaan (mitä on vaikea kuvitella ilman intoa ja toivekkuutta) Jeesuksen julistajan-ura päättyi masentavasti teloitukseen.

Tietysti myös julkisen toimintavaiheen alku-keskikohta-loppu -kuvausta voi elävöittää yksityiskohdilla, vaikkapa seuraavasti:

Jeesus oli kiertävä saarnamies, jonka toiminta keskittyi Galilean maalaiskyliin. Monet paikoista, joihin Jeesuksen toiminta selvimmin liitetään ― Kapernaum, Betsaida, Korasin, Magdala ― sijaitsivat Gennesaretin järven tienoilla. Jeesuksen strategiana ei siis ollut hankkiutua vallan ja vaikutusvaltaisten ihmisten lähelle sen ajan keskuksiin hakemaan kuuluisuutta. Päinvastoin hän pysyttäytyi tiiviisti ruohonjuuritasolla ja vaelsi kyläpahasesta toiseen. Vasta myöhemmin hän päätti astua isommalle estradille Juudean Jerusalemissa.

Ulkoisten puitteiden lisäksi voidaan kuvausta tarkentaa Jeesuksen julkisen toiminnan sisältökysymyksiin.

Jeesuksen julistuksen päällimmäinen ja oikeastaan kaikenkattava teema oli sanoma Jumalan valtakunnasta. Tätä sanomaa hän ilmensi monin eri tavoin. Hän piti opetuspuheita ja käytti verbaalisen ilmaisun muotona paljon vertausta. Hän opetti julkisesti häntä kuulemaan kerääntyneitä, joita joskus oli laajojakin joukkoja. Toisaalta opetusta saivat erikseen hänen mukanaan seuranneet opetuslapset. Jeesuksen aika-ajoin saavuttaman suosion sekä nopeasti laajenevan tietoisuuden hänestä katsotaan perustuneen hänen lukuisiin huomiota herättäviin tekoihinsa, joista ihmeet muodostivat myös määrällisesti merkittävän osan. Keskeisesti Jeesuksen julistustoiminta olikin nimenomaan sekä julistusta että toimintaa, sanan ja teon yhteispeliä. Monet Jeesuksen teot ja niihin liittyvä sanomallinen elementti  kuuluvat kategoriaan symboliset teot / symbolinen toiminta (symbolic actions). Tällaisia olivat mm. kahdentoista lähimmän opetuslapsen valinta, parantamiset ja eksorkismit eli riivaajien ulosajamiset, yhdessä syöminen, temppelitapahtuma sekä viimeinen ateria. Symbolisessa toiminnassa tekoihin liittyi niiden ilmeisen ja käytännöllisen merkityksen ohella painavaa symbolista merkitystä. Paitsi että symbolimerkitys oli tällaisissa teoissa aina tärkeimmällä sijalla, sen ajateltiin myös olevan tosiasiallisesti vaikuttava: symbolisissa teoissa jollakin tavalla toteutui tai laskettiin perusta sen toteutumiselle, mitä ne symbolisoivat (ei siis ”vain symbolinen”). Symboliset teot kuuluivat tyypillisesti profeettojen repertuaariin, mutta niihin turvautuivat joskus muutkin tahot.

Myös joistakin faktaluetteloista löytyy elämäkerrallista (kronologista) otetta.

Mainokset