Redaktiokritiikki ja Jeesus-tutkimus

Redaktiokritiikiksi kutsutaan evankelistan lähteisiinsä tekemien muutosten analysointia ja teologisesti mielekkään komposition rakentamista niistä. Määritelmän jälkimmäisen osan kuvaamaa tehtävää kutsutaan joskus kompositiokritiikiksi. Jeesus-tutkijalle redaktiokritiikin käyttäminen ja sen periaatteiden ymmärtäminen on välttämätöntä. Käytössään olevasta materiaalista tutkija pyrkii ikään kuin kuorimaan varhaiskristillisten yhteisöjen ja evankelistan käden jäljen syrjään ja näin löytämään historian Jeesuksen. Siksi hänen tulee tunnistaa evankelistan tavat käsitellä lähteitään.

Redaktiokrittisen metodin synty ajoitetaan tavallisesi 1950-luvun Saksaan, joskin jo tätä aiemmin mm. saksalainen W. Wrede, englantilainen J. Lightfoot ja amerikkalainen N. Stonehouse olivat soveltaneet vastaavankaltaista menetelmää evankeliumitutkimuksessa. Redaktiokriittinen metodi nivoutui kuin luonnostaan muoto- ja traditiokriittisen metodin jatkoksi. Erona ensiksi mainittuun eli muotokriittiseen vaiheeseen oli lähinnä se, että evankelistoja ei enää pidetty vain traditioiden kokoajina, vaan myös tapoja, joilla he muokkasivat traditioita ja sijoittivat niitä kertomukseensa alettiin pitää merkityksellisinä. Hiukan kärjistäen voidaan ehkä todeta, että 1950-luvulla tutkimuksessa evankelistat muuttuivat keräilijöistä teologeiksi.