Kysymykset ja vastaukset

Kysyttyä 1:
Helsingin Sanomien NYT-liitteessä on pienenpieni juttusarja nimeltä ”Tiesitkö tämän Jeesuksesta?” Viimeisessä numerossa (Nro 4) on lähdeviite teidän nettisivullenne. Jutussa väitetään seuraavaa: Jeesus toimi eksorsistina eli pahojen henkien manaajana. Löytyykö tämä väite teidän sivuiltanne?

hj vastaa 1:
Tämä väite löytyy sivuiltamme (esim. täällä ja täällä). Toinen asia on, mitä ”manaajalla” tarkoitetaan. Nykyisin yleisimmin mieliin nousevat kuvat eivät välttämättä tule lähelle sitä, miten 1. vuosisadan jKr. juutalaiset eksorkistit toimivat.

Sen sijaan NYT-liitteessä ikään kuin suorana lainauksena esitetty ote Tom Holménin Jeesus-kirjasta (Jeesus, WSOY 2007) oli vahvasti sensaationhakuiseen suuntaan väritetty mukaelma.

Kysyttyä 2:
En varmaan ole lukenut niin tarkoin.  Minkä ikäinen Jeesus oli kuollessaan?

hj vastaa 2:
Jeesuksen ikään liittyvää kommenttia ei sivustollamme taida ainakaan kovin selvästi esiintyä. Luukkaan evankeliumin mukaan Jeesus oli toimintansa aloittaessaan ”noin” kolmekymmentä vuotta vanha (Lk 3.23). Maininta on varsin uskottava. Noin 30 oli miehen yleinen ”itsenäistymisikä”, nimittäin siinä mielessä, että usein juuri tuossa iässä hankittiin vaimo ja perustettiin perhe. Kolmenkympin vaiheilla, yleensä, miehellä oli työn ja toimeentulon puolesta tähän mahdollisuus. Ajan juutalaisessa kirjallisuudessa hurskaan esimerkin tästä antavat Leevi ja Isaskar (Leevin testamentti 9.10; 11.1; 12.5; Isaskarin testamentti 3.5), joista ensimmäinen nai 28 ikäisenä, jälkimmäinen 35 vuoden vanhana. Leeviä oli opastettu ottamaan vaimo ”vielä nuorena”, Isaskar taas oli ahertanut työssä niin uutterasti, ettei ollut aiemmin jaksanut eikä ehättänyt ajatella vaimokysymystä. Miehen ”itsenäistymisiässä” oli siis pientä vaihtelua, ja syineen Leevin ja Isaskarin tapaukset voidaan hyvin ajatella ääriesimerkeiksi (vrt. myös Joosef 1. Moos 41.45-46). Luukas 3.23 ”noin kolmekymmentä” istuu tähän taustaan oivallisesti. Perheen perustamisen sijasta Jeesus kuitenkin ryhtyi kiertäväksi julistajaksi ja parantajaksi.

Aloittaessaan nk. julkisen toimintansa Jeesus on siis voinut olla myös muutaman vuoden päälle 30, eikä aivan mahdotonta ole sekään, että hän olisi tuolloin vasta ollut täyttämässä 30, ts. vielä hieman alle. Hänen toimintansa kesti enimmilläänkin vain muutaman vuoden. Emme erehtyne, jos sanomme Jeesuksen olleen kuollessaan hieman yli 30 ja selvästi alle 40 vuotias. Jos sanomme esim. 32-35, erehtymisen mahdollisuus on hieman suurempi.

Kysyttyä 3:
Onko Craig Evansilta suomennettu jokin kirja?

hj vastaa 3:
Ei tietääksemme.

[myöhempi huomautus: ks. nyt C. Evans, Jeesus-huijaus paljastuu]

Kysyttyä 4:
Onko heprean jumalaa ja ihmistä tarkoittava sana sama?

hj vastaa 4:
Ei ole. Jumalaa merkitsevät lähinnä Elohim (kirjaimellisesti ”jumalat”) ja El. Jahve taas on Jumalan nimi. Ihmistä merkitseviä keskeisiä sanoja ovat adam (vrt. adama = maa-aines) ja enosh.

Jatkokysymys aihe 4
Kysymys:
https://historianjeesus.fi/taksonomia-2/4-julistustoiminta/ -sivulla on kohdassa 4.1.1. Jeesuksen rukous (Isä Meidän)…pyhitetty olkoon sinun nimesi… on lausuntonne: ”Myös Jumalan nimen pyhittäminen liittyy Jumalan valtakunnan tulemiseen ja lopunajalliseen pelastuksen aikaan.”

1) Onko tämä Jahve Jumalan nimi, jonka Jeesus käski pyhittämään?

2) Miten Jahve nimen pyhittäminen liittyy Jumalan valtakunnan tulemiseen ja lopunajan pelastuksen aikaan?

hj:
”Jahve” siis on Jumalan nimi. Hepreankieliset sanat ”El” ja ”Elohim” käännetään suomeksi ”Jumala”. Ilmaisua ”Jumalan nimi” käytettiin varhaisjuutalaisuudessa lähinnä kiertoilmaisuna viittaamassa Jumalaan. Muita vastaavia tapoja viitata Jumalaan olivat mm. ”taivas” tai ”korkein”. Näin tehtiin kunnioituksesta ja myös 2. Moos. 20.7 noudattamiseksi. Toisaalta nimen tunteminen merkitsi ajan ajattelussa tietyllä tavalla sen kantajan tuntemista. Jumalan omana kansana juutalaiset tunsivat Jumalan nimeltä. Joka tapauksessa mitään Jahve-sanaan liittyvää mystiikkaa ei Jeesuksen rukouksesta tule hakea. Kyseessä on yksinkertaisesti Jumalan pyhittäminen.

Käsite ”pyhittäminen” tarkoitti yleensä rituaalista käyttöä varten muista erillään pitämistä. Vastakohtana pyhälle eli rituaaliseen tarkoitukseen soveltuvalle oli profaani (maallinen, epäpyhä) eli rituaalisesti soveltumaton. Koska Jumala oli pyhä, hänen yhteyteensä ei voinut tulla mitään profaania eli epäpyhää tai saastaista. Siksi esim. temppeliä varten oli olemassa tarkka rituaaliseen pyhyyteen ja puhtauteen liittyvä säännöstö. Kun kyseessä on Jumala itse, on ajatuskuviota luonnollisesti hieman muutettava. Se mitä sanalla ”pyhä” tavallisesti ymmärretään suomenkielessä on varsin toimiva tässä kohden: maallisen yläpuolella oleva, kunnioitettava, palvottava, pelättävä. Pyhittämisen vastakohta on tällöin häpäiseminen. Hes. 36.20-23 on valottava esimerkki näistä molemmista (uusi käännös puhuu ”häpäisemisen” sijasta ”tahraamisesta”).

Se, että Jumalan pyhittäminen liittyy Jumalan valtakunnan tulemiseen, oli varhaisjuutalaisuudessa tuttu ajatus. ”Valtakunnalla” ymmärretään tällöin Jumalan toteutuvaa valtaa. Kun Jumala yksin hallitsee kaikkialla ja kaikessa, saa hän itselleen kuuluvan kirkkauden ja kunnian. Myös Isä meidän -rukous liittää nämä asiat toisiinsa. Rukouksessa rukoillaan, että Jumala antaisi niiden tapahtua. Jeesus ei muualla synoptisessa traditiossa puhu Jumalan pyhittämisestä, vaikka kyllä Jumalan valtakunnasta sitäkin enemmän. (Siksi kysyjän poimima ”lausunto” ”annetaan” yleensä juuri Isä meidän -rukouksen yhteydessä.) Vaikka joitakin erityisaspekteja saattaisi syväkäsittelyllä löytyä, on Jumalan pyhittämisen merkitys Jeesuksen Jumalan valtakunta -julistuksessakin yksinkertaisesti tämä: Kun Jumalan valtakunta tulee lopullisesti, silloin Jumalan pyhyys toteutuu kaikessa täyteydessään.

Kysyttyä 5:
Onko tarkoituksenanne tutkia minkälainen Jeesuksen kerrottiin olleen vai ylipäätään pohtia oliko Jeesusta olemassa? Vai molempia? Jos tutkitte Jeesuksen olemassaoloa, mikä on vastaus? Jos hän on ollut olemassa, paljonko Hänestä on todistettu todeksi? Oletteko uskovaisia vai vain kiinnostuneita aiheesta?

hj vastaa 5:
Jeesus-tutkimuksen perushypoteesi on, että Jeesus on ollut olemassa. Tämä hypoteesi voidaan kyseenalaistaa ja tilalle asettaa hypoteesi, jonka mukaan Jeesus ei ollut olemassa. Tutkijan tehtävänä on arvioida kumpi hypoteeseista on vakuuttavampi. Kansainvälinen tutkimus pitää Jeesuksen olemassaoloa näistä kahdesta hypoteesista selvästi vakuuttavampana. Sen avulla on helpompi selittää se, mitä lähteissä sanotaan Jeesuksesta ja miksi kristinusko alkujaan syntyi.

Sama hypoteettinen ulottuvuus on läsnä tutkijoiden pyrkimyksissä selvittää sitä, minkälainen historian henkilö Jeesus oli. Tutkijat esittävät hypoteeseja, joiden uskottavuutta tutkijayhteisö kriittisesti arvioi. Puutteellisista lähteistä johtuen paljon jää tilaa erimielisyyksille, arvailuille, eriäville tulkinnoille ja tietämättömyydelle. Tällä sivustolla pyrimme vastaamaan lukuisiin esitetyistä kysymyksistä kertomalla ajankohtaisesta Jeesus-tutkimuksesta, niin sen tuloksista kuin työskentelytavoista.

Kysyttyä 6:
Hei! Kuinka todennäköisenä pidätte sitä, että Jeesus olisi kieltänyt jumaluutensa ja anellut armoa Pilatukselta, ja näistä syistä oltaisiin ristiinnaulittu joku toinen Jeesuksen näköinen henkilö, kuten Juudas. Tälläisen teorian olen kuullut eräältä muslimilta. Itse ihmettelen tässä sitä, etteikö kansa, ja ne jotka Jeesuksen ristiinnaulitsivat, huomanneet lainkaan eroa. Ja luultavastihan hallitsijat olisivat julistaneet Jeesuksen pelkuruutta ihmisille.

hj vastaa 6:
Jeesuksen ristinkuolema on tutkijoiden keskuudessa yksi varmoina pidetyistä faktoista. Historiallisen tutkimuksen luonteen mukaisesti on kuitenkin mahdollista esittää villeiltäkin vaikuttavia hypoteeseja. Kuten kysyjän kriittiset kommentit paljastavat, koetinkivenä on hypoteesin selitysvoima: Vakuuttaako hypoteesi? Aiheuttaako se enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia? Saavatko lisäkysymykset tyydyttävän vastauksen? Tässä tapauksessa olisi selitettävä, mitkä lähteet tukevat hypoteesia, miksi ne olisivat varhaisimpia tai luotettavampia lähteitä ja miksi ensisijaisina pidetyt lähteet erehtyvät.

Kysyttyä 7:
Sivullanne https://historianjeesus.fi/materiaalit-2/kirkkovuosi/1-adventtisunnuntai/ on maininta: ”tutkija Richard Bauckham on edelleen kehittänyt tätä teoriaa …miksi ylipapin palvelijaa miekalla lyöneen opetuslapsen henkilöllisyyttä ei paljasteta”. Paljastaako Johannes 18:10, että tuo henkilöllisyys olisi ollut tiedossa ja että kaikki ylipapit ja heidän palvelijansa tiesivät tämän?

hj vastaa 7:
Tämä Theissenin ja Bauckhamin tunnetuksi tekemä näkökohta on tuotu esiin jo 1900-luvun alussa, jolloin H. B. Swete esitti pääpiirteissään saman teorian. Gerd Theissen huomauttaa, että tässä kertomuksessa on kaksi nimetöntä henkilöä, jotka molemmat ikään kuin ”pakenevat poliisia” – miekkamies ja alaston nuorukainen. Ensimmäisen rikos oli luonnollisesti vakavampi, koska hän mitä ilmeisimmin yritti tappaa ylipapin palvelijan. On selvää, että ylipapit tai ryhmän jäsenet eivät tunnistaneet pimeässä tätä miekkamiestä, koska hänet olisi tällöin pidätetty ja tuomittu. Voidaan siis hyvällä syyllä olettaa, etteivät ylipapit ja muut viranomaiset koskaan saaneet tietää miekkamiehen henkilöllisyyttä.

Jeesuksen vangitsemista kuvaava pääsiäiskertomus on varsin varhainen, koska 1. Korinttolaiskirjeessä (11:23-; kirjoitettu ilm. 51 jKr) Paavali lainaa vanhaa traditiota, jossa mainitaan ”yö, jona Jeesus kavallettiin”. Kuten saksalainen tutkija Martin Hengel on todennut, tällaiset lyhyet uskontunnustuslauseet edellyttivät kertomusta, jolla niiden sisältöä selitettiin. Vuosien 30 ja 50 välisenä aikana oli siis ilmeisesti jo olemassa kertomus Jeesuksen vangitsemisesta. Mikäli miekkamies eli varhaiskristittyjen keskellä Jerusalemissa ja haavoitettu ylipapin palvelija samassa kaupungissa, on ymmärrettävää, ettei tämän nimeä paljasteta yleisesti. Tämä henkilöhän olisi voitu jälkikäteenkin pidättää ja surmata. Vielä ymmärrettävämpää salailu on, jos kyseessä oli yksi varhaiskirkon tärkeimmistä johtajista eli Simon Pietari.

Johanneksen evankeliumin kirjoittamisen aikaan (olettaen, että se on kirjoitettu 80–100 jKr.) tämä uhka ei ollut enää ajankohtainen, koska koko pappisdynastiaa ei ollut enää olemassa (Jerusalem tuhottiin perusteellisesti vuonna 70 jKr.). Neljäs evankelista on voinut jotakin kautta saada tietoonsa miekkamiehen oikean henkilöllisyyden tai sitten hän on nimennyt sen arvausperiaatteella. Jos Johanneksen evankeliumin taustalla on jonkun Getsemanessa olleen kertomus, kyseessä saattaa olla kahdentoista opetuslapsen erityisryhmän sisäpiiritietoa.

Kysyttyä 8:
Mitä Jeesus-tutkimuksen tulokset merkitsevät kirkon julistaman sanoman kannalta? Jos  (ja kun) Jeesus oli viisas uskonnollinen julistaja ilman messiaanista statusta, ekö kirkon tulisi ottaa tämä näkemys huomioon opetuksessaan?

hj vastaa 8:
Kirkko päättäköön itse sanomastaan. On kuitenkin syytä huomata, että tutkimuksen näkemykset ovat tutkimuksen luonteesta johtuen usein (a) kiistanalaisia, (b) epäselviä, (c) epävarmoja sekä (d) vaihtuvia.

Hyvä esimerkki kohdassa (d) mainitusta asiasta liittyy juuri kysyjän toteamukseen Jeesuksen messiaanisuudesta. Tutkimus on 1980-luvun alusta alkaen tullut yhä enenevässä määrin siihen tulokseen, että Jeesus piti itseään myös mm. Messiaana. Nykyisin jotkut tutkijat katsovat tämän näkemyksen jopa konsensuskäsitykseksi.

Kysyttyä 9:
Nettisivullanne on virhe !!! http://www.historianjeesus.fi LYHYESTI / Faktaluetteloja ON VIRHE !!! ”Jeesus syntyi n. 4 e.Kr. lähellä Herodes Suuren kuolinajankohtaa”. Tässä on virhe koska Jeesus ei syntynyt 4 e.Kr. vaan 2 e.Kr.

hj vastaa 9:
Kysymyksen lähettäjä on liittänyt oheen pitkän ja varsin ansiokkaan argumentin väitteensä tueksi. Pahoittelemme, ettemme voi julkaista kysymystä ja argumenttia kokonaisuudessaan.

Todennäköisesti kysyjä pettyy vastaukseen, jonka voimme sivustolla tarjota. Tässä on nyt nimittäin hieman kysymys historiatieteeseen suhtautumisen kulttuurista. Sikäli kuin ymmärrämme, kysyjän mielestä Herodes Suuri ei kuollut 4 e.Kr. vaan 1 e.Kr. Kauan tutkimuksen todennäköisyyksissä ja epävarmuuksissa kauhtunut Jeesus-tutkija ei kuitenkaan koe tässä mitään tutkimukseen laajemmin tai olennaisemmin vaikuttavaa seikkaa. Itse sanoisin että kaikki 5 tai ehkäpä jopa 10 vuoden säteellä eteen- tai taaksepäin vuodesta 4 e.Kr. on vielä ”lähellä” tuota aikamäärää. Samoin sanotaanko Herodeksen kuolinvuodeksi 4 vaiko 1  e.Kr. tai jotain muuta melko vastaavaa ei kauheasti hetkauta. Joskus tuolloin Jeesus syntyi, ja – paljonkaan riippumatta siitä milloin aivan tarkalleen ottaen tämä tapahtui – sitten hän eli, julisti, toimi ja lopulta kuoli. Luonnollisesti voidaan ottaa tutkimusaiheeksi Jeesuksen tarkan syntymävuoden selvittäminen, siis olla kiinnostuneita asiasta sen itsensä vuoksi. Silloinkin täytyy kuitenkin muistaa tutkimuksellinen kriittinen epätarkkuus, jonka nyrkkisääntö voisi kuulua esim. ”mitä tarkemmin sitä epävarmemmin”. Soveltaen nyt käsillä olevaan kysymykseen: mitä tarkemmin Jeesuksen syntymäajan yrittää selvittää, sitä epävarmemmiksi tulokset käyvät. Jossain tarkkuuden vaiheessa tulokset sitten muuttuvan sen verran epävarmoiksi, ettei niillä juuri ole enää tutkimuksellista merkitystä. Näin arvelisimme käyvän kun esim. Jeesuksen syntämävuosi (ja melkeinpä muutkin Jeesukseen liittyvät vuosiluvut) halutaan fiksoida yhden vuoden tarkkuudella. Niin voi tehdä, mutta täytyy olla valmis elämään muiden teorioiden kanssa. Samasta kohtalosta osallisia ovat monet muut antiikin henkilöt, joista tiedetään kaiken näköistä, mutta ei esim. tarkkaa syntymävuotta. Tietysti asia erikseen ovat sellaiset antiikin henkilöt, joiden vuosiluvut ovat ajoitettavissa paremmin perustein (kuten esim. monet Roooman keisareista).

Kysyttyä 10:
Onko mielestänne sillä, että opetuslapset panivat Jeesuksen käyttämän aasin selkään vaatteita, tekemistä puhtaussäädösten kanssa? Jeesushan ei muuten välittänyt niistä.

hj vastaa 10:
Ele (Mk 11:7) viittaa ennemminkin kuninkuusvaateeseen. Välittömimmin Jeesuksen ratsastus Jerusalemiin (yleensä pyhiinvaelluskohdetta lähestyttiin jalan) liittyy Sakarjan ennustukseen (Sak. 9:9). Sakarjan kohdan takana kuitenkin kangastanee Daavidin pojan Salomon Jeesuksen ratsastusta muistuttava kruunajaisprosessio, ks. 1 Kun. 1:32-40. Vaatteiden asettelun liittyminen kruunaukseen (tai paremminkin kuninkaaksi voiteluun) ilmenee 2. Kun. 9:12-13.

Kysyttyä 11:
Olen lukenut jostain, että teologinen tutkimus suhtautuu Johanneksen evankeliumiin eri tavalla kuin aikaisemmin. Miten on?

hj vastaa 11:
Ihan juuri tällä tavalla muotoiltuun kysymykseen hj ei osaa vastata. Mutta Jeesus-tutkimuksen suhtautuminen Johanneksen evankeliumiin on ollut hiljalleen muuttumassa:

”Jeesus-tutkimus on verrattain vähän käyttänyt Johanneksen evankeliumia lähteenään. Syitä varovaisuuteen on löytynyt mm. evankeliumin tavasta kertoa asioista. Siihen eivät historiantutkimuksen menetelmät tunnu purevan. Tilanne on koettu selvästi myös tutkimuksen ongelmaksi, ja viime aikoina on ryhdytty pohtimaan, miten Johanneksen sisältämä Jeesus-traditio saataisiin paremmin hyödynnettyä. Erääksi haittatekijäksi on nähty tutkimuksessa pitkään ilmennyt korostunut kiinnostus Jeesuksen sanoihin, joka on vienyt huomiota pois siitä, mitä Jeesuksen kerrotaan tehneen. Juuri jälkimmäisissä asioissa Johanneksen evankeliumilla voisi olla paljonkin tarjottavaa. Tältä pohjalta onkin syntymässä uutta tutkimusta.”

Lainaus on sivultamme https://historianjeesus.fi/materiaalit-2/kirkkovuosi/4-paastonajan-sunnuntai/

Kysyttyä 12:
Voidaanko pitää tosiasiana, että Jeesuksen hauta löydettiin tyhjänä ja ihmiset kokivat tämän jälkeen Jeesus-ilmestyksiä?

hj vastaa 12:
Ks. vastaus täältä.

Kysyttyä 13:
Mitä tutkimus nykyään ajattelee Jeesuksen opetuksesta Jumalan valtakunnan tulemisesta? Kosmisen katastrofin kautta lähitulevaisuudessa vai vähitellen henkisenä tapahtumana, Hengen vaikutuksesta?

hj vastaa 13:
Tuo ”kosminen katastrofi” varmaan osuu lähimmäksi. Tutkimuksen sanokaamme perinteinen käsitys, että Jumalan valtakunta oli Jeesuksen julistuksessa apokalyptinen eli (lyhyesti) sisälsi ylimaallisia ja ylihistoriallisia piirteitä ja että valtakunta oli sekä jo tullut mutta vielä myös tulossa, on yhä yleisin. Tämä käsitys ei sulje pois Hengen vaikutusta, mutta ”henkisenä tapahtumana” sitä on vaikea pitää. Sellainen ajattelu haiskahtaa vahvasti 1800-luvulta. Ks. tämä teksti.

Kysyttyä 14:
Jos Jeesuksen syntymäkertomukset on yleisesti todettu legendaksi, miten niiden avulla voi silti päätellä jotain Jeesuksen syntymäajankohdasta?

hj vastaa 14:
Poimimme vain yhden huomion: Kysymyksen taustalla on jäsentymätön käsitys siitä, mitä tarkoittaa ”todettu legendaksi”. Se ei toki ole sama asia kuin ”joka sana valetta”, minkä Matt. 1-2 ja Luuk. 1-2 lukemalla helposti käsittää. Tällä toteamuksella ei tietenkään ole osoitettu, että mm. Matt. ja Luuk. viittaus siihen, että Herodes Suuri oli vielä elossa Jeesuksen syntyessä, olisi historiallisesti tosi. Mutta ei viittausta toisaalta voi pitää automaattisesti epätotena, ”legendana”, vain siksi, että se löytyy syntymäkertomuksista. Esitetty kysymys kuitenkin nousee juuri tästä ajatuksesta. (Tästä saattaisi olla apua jäljille pääsemiseksi; ongelmia löytyy myös vähän tästä, mutta se on toinen asia.)

Olennainen huomio, josta Matt. ja Luuk. alkulukujen traditiohistoriallisen analyysin pitää alkaa, on se, että kyseiset alkuluvut puhuvat paljolti samoista asioista (sisältäen mm. mainitun ajoitusviitteen), mutta periytyvät silti lähteistä, jotka ovat toisistaan riippumattomia hyvin (suhteellisesti) kauas taaksepäin. Tästä voi lukea suppean johdannon poikasen täältä. Joskus kysyjällä on kuitenkin mielessään enemmän ongelmia kuin pakostakin pinnallisilla email- tai nettikeskusteluilla voi selvittää. Ei hätää. Jo muutaman osuvan kirjan lukeminen auttaa tuntuvasti. Hj suosittelee ensimmäiseksi tätä.

Kysyttyä 15:
Kirkkoraamatussa viitataan usein ”vanhimpiin ja luotettavimpiin” käsikirjoituksiin. Miten vanhoja vanhimmat käytettävissä olevat UT:n käsikirjoitukset ovat ja miten niiden luotettavuutta selvitetään?

hj vastaa 15:
Alkuhuomio: ”luotettavuudella” kyseisessä maininnassa tarkoitetaan siis tekstikriittistä luotettavuutta. Historiallinen luotettavuus on asia erikseen.

Ja sitten:
Käsikirjoitukset
Vanhimmilla ja luotettavimmilla käsikirjoituksilla tarkoitetaan tavallisesti joukkoa ns. majuskelikäskirjoituksia, jotka ovat peräisin 300–400 luvulta. Näitä ovat mm.

Codex Sinaiticus n. 350 jKr.
Codex Alexandrinus  n. 450 jKr.
Codex Vaticanus n. 350 jKr.
Codex Efraemi n 450 jKr.
Codex Bezae  n. 450 jKr.

Tämän lisäksi ”vanhimpiin ja luotettavimpiin” luetaan papyruksia, joissa on palasia Uuden testamentin teksteistä. Vanhin papyrus-löytö on ns. Papyrus 52, jossa on palasia Johanneksen evankeliumista ja se ajoitetaan noin vuoteen 125–150 jKr. Melko tärkeitä oikean tekstiasun määrittelemisessä ovat myös esimerkiksi melko varhain tehdyt Uuden testamentin käännökset syyriaksi ja koptiksi.

Metodi
Kirjoitusasujen alkuperäisyyttä selvitetään vertailemalla eri käsikirjoituksissa ja usein maantieteellisesti määritellyissä käsikirjoitusryhmissä esiintyviä lukutapoja. Tietynlaisia nyrkkisääntöjä ovat vaikeamman lukutavan alkuperäisyys ja tehtyjen muutosten motiivien löytämisen tärkeys. Joskus kopioitsijat nimittäin korjailivat kielioppia tai jopa tekivät ”teologisia parannuksia” teksteihin.

Kirkkoraamattu ja tekstuaaliset ongelmat
Raamatun tekstin jako jakeisiin on tehty vasta 1500-luvulla. Tähän aikaan käsikirjoituksia oli löydetty vasta varsin vähän. Kun sitten löydettiin vanhempia käsikirjoituksia, havaittiin esimerkiksi, että joitakin jakeita ei näissä löydetyissä versioissa ollut lainkaan. Koska jaejakoa ei haluttu muuttaa, jätettiin uusissa tekstilaitoksissa yksinkertaisesti jakeita pois (kuten vaikkapa Apt 8:37).

Kysyttyä 16:
Olen kiinnostunut tietämään miksi olette päättänyt että Jeesus kuoli vuonna 30 eikä vuonna 33?

hj vastaa 16:
Hm.., mistäköhän kysyjä on päättänyt, että väitämme Jeesuksen kuolleen v. 30 eikä v. 33? Jos päätelmä on tehty kirjan A.D. 30 – Kirja Jeesuksen kuolemaan liittyvistä tapahtumista nimen perusteella, kannattaa huomata se aika yleispätevä seikka, että kirjojen nimiä ei tule pitää faktaluetteloina. Ja sitten tietysti kannattaa avata tuo A.D. 30 -kirja. Kirjan johdannon osiossa, joka on otsikoitu

»A.D. 30»?

selvitämme juuri kysyjän aiheena olevaa asiaa.

Kysyttyä 17:
Pidättekö mahdollisena tai todennäköisenä sitä, että osa Jeesuksen nimiin pistetyistä sanoista ja ihmeteoista (UT:ssa) on epähistoriallista?

hj vastaa 17:
Tämä mahdollisuus / todennäköisyys (tosin hieman nyanssoidummin muotoiltuna) ja sen selvittäminen on koko Jeesus-tutkimuksen raison d’être. Kannattaa tutustua vaikkapa tähän.