Miksi historian Jeesusta tutkitaan?

Jeesus-tutkimuksella voidaan nähdä olevan monia tarkoitusperiä. Yhtenä parhaimmista on pidettävä tavanmukaista akateemista intressiä ts. tiedon lisäämistä, tietoa tiedon vuoksi. Jeesus-tutkimuksen tuottamalla tiedolla on toki myös sovelluksensa mm. uskontotieteen, historiatieteen sekä teologian käytössä. Jeesus-tutkimus kiinnostaa luonnollisesti myös uskonnon vuoksi. Uskonnon kautta puheella Jeesuksesta on nykyäänkin suurta vaikutusta ihmisiin. Jeesus-tutkimus voi merkittävällä tavalla toimia ymmärryksen lisääjänä uskontoon eri tavoin suhtautuvien välillä. Kysymykseen voivat tällöin tulla niin sekulaarin yhteiskunnan ja kirkollisten yhteisöjen suhteet kuin kirkon ja kristinuskon sekä juutalaisuuden uskonnollinen dialogi. Erityisesti jälkimmäistä ajatellen Jeesus on juutalaisena ja kristinuskon perustajahahmona avainasemassa.

On huomattava, että ymmärryksen lisääjänä tutkimuksen tehtävänä on toimia historian Jeesuksen auktoriteettina, ei pyrkiä ohjaamaan käytännön päätelmiin. Jeesus-tutkimuksen käyttötavoista nimittäin yksi nousee haitallisuudessaan yli muiden: Jeesuksen modernisointi.

Modernisoinnissa sinänsä ymmärrettävä halu tehdä Jeesuksesta nykyihmisellekin merkityksellinen johtaa siihen, että Jeesus kuvataan tutkijan oman ajan aatteiden ja ihanteiden valossa. Irtioton uskonnollisesta Jeesus-käsityksestä voisi luulla avartavan. Tilalle on kuitenkin häiritsevän helposti tarjoutunut paljon pahempia tulkintoja. Tutkimuksen historiassa Jeesus on kuvattu mm. valistusajan ajattelijaksi, liberaaliksi uudistajaksi, yhteiskunnallisen tasa-arvon kannattajaksi, arjalaiseksi, vapautustaistelijaksi, eksistentialistisen filosofian puolestapuhujaksi sekä suvaitsevaisuuden ja vapaamielisyyden airueksi monia paljon villimpiä visioita mainitsematta. Kääntäen tämä on samalla osoitus Jeesus-tutkimuksen vahvasta vaikutuksesta paitsi uskonnollisiin myös sekulaareihin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Mutta modernisoinnin seuraamukset ovat usein olleet onnettomat. Jeesuksen hahmona omaavan arvovallan valjastaminen jonkin tietyn yhteiskunnassa vallitsevan maailmankatsomuksen tai arvohierarkian palvelukseen on johtanut muiden syrjimiseen. Karmaisevin esimerkki tästä lienee arjalainen Jeesus, joka osaltaan vanhurskautti natsi-Saksan antisemitismiä. On selvää, että nykypäivänäkin tietyllä tapaa modernisoitu Jeesus palvelee yksiä mutta ahdistaa toisia. Yhteiskunnan moniarvoisuus ei vähennä vaan ehkäpä juuri lisää tätä vaaraa.

Niinpä nykyinen Jeesus-tutkimus pyrkiikin painokkaasti ehkäisemään Jeesuksen modernisointia. Antimodernisointia voidaan jopa pitää eräänä nykytutkimuksen keskeisimmistä tarkoitusperistä. Ensisijaisena ratkaisuna tässä pyrkimyksessä on  ollut historiallisen kiinnostuksen korostaminen tutkimuksessa. Historiallinen kiinnostus merkitsee tällöin lähinnä sitä, että Jeesukseen liittyvien nykypäivän kiinnostuksen kohteiden sijaan pyritään keskustelemaan sellaisista asioista, jotka tekivät hänet kiinnostavaksi omana aikanaan.