1. Adventtisunnuntai

Markus 11.1-10
Kuvausta Jeesuksen saapumisesta Jerusalemiin pidetään merkittävänä avaimena hänen itseymmärrykseensä. Sakariaan kirjan katkelma, joka myöhemmin ymmärrettiin messias-kuningasta koskevaksi, mainitsi kuninkaan saapuvan aasin varsalla ratsastaen (Sak. 9.9-11). Jeesuksen tulo näin Jerusalemiin ei ollut aivan käytänöllisimmästä päästä, mikä kertoo juuri siitä, että sillä tieten tahtoen haettiin yhtymäkohtaa Sakariaan kirjaan. Markus ei mainitse varsan emoa (kuten Matteus, jonka usein ajatellaan ymmärtäneen väärin Sakariaan ennustuksen), jota hyvin todennäköisesti tarvittiin mukana. Aasin varsaa on erittäin vaikea saada kulkemaan haluttuun suuntaan, ellei sen emo kulje edellä. Toisaalta aasit oppivat nopeasti reitit ja mahdollisesti myyntimatkoilla Jerusalemissa juhtana käytetty emo tunsi hyvin tien Jerusalemiin. Näkynä aasin varsalla ratsastava galilealainen rakennusmies on myös voinut olla hiukan koominen (vrt. ”jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut”). Aasin painoraja lasketaan nykyään niin, että aasi voi kantaa 20% omasta painostaan. 60 -kiloinen ihminen tarvitsisi siis 300 kiloisen aasin alleen, jotta matkustus sujuisi ”normaalisti”.

Mitä ilmeisemmin Jeesus oli sopinut etukäteen aasin varsan jättämisestä sovittuun paikkaan jonkun kylässä asuvan kannattajansa kanssa. Kylässä oli mahdollisesti varsin paljon Jeesuksen kannattajia. Markuksen kertomus antaa ymmärtää, että vaatteita alettiin levittää tielle varsin pian sen jälkeen, kun ihmisille selvisi, että Jeesus oli tulossa. On todennäköistä, että kylässä innostuttiin tapauksen luomasta mielleyhtymästä Sakariaan kirjaan sekä teon messiaanisesta väristä, ja laulettu Hoosianna-laulu kumpusi tästä innostuksesta. Saksalainen tutkija Gerd Theissen on esittänyt mielenkiintoisen ajatuksen, jonka mukaan Markuksen käyttämässä pääsiäiskertomuksessa salataan useiden paikallisten Jeesuksen kannattajien henkilöllisyys. Tämä johtui siitä, että ensimmäisinä vuosikymmeninä Jeesuksen kannattajia vainottiin ja näin turhaa identifiointia vältettiin. Toinen tutkija Richard Bauckham on edelleen kehittänyt tätä teoriaa ja osoittanut sen selittävän varsin hyvin monia evankeliumin erityispiirteitä (kuten sen miksi ylipapin palvelijaa miekalla lyöneen opetuslapsen henkilöllisyyttä ei paljasteta; ks. Mk. 14.47).

Ajoittain saarnoissa esitetty näkemys, jossa hurraavien kansanjoukkojen kuvataan kääntäneen mielensä Jeesuksen ristiinnaulitsemista vaativaksi aggressiiviseksi laumaksi, ei ole perusteltu, jos sillä tarkoitetaan aivan konkreettisesti samoja ihmisiä. Kun otetaan huomioon tila, jossa Pilatus kyseli kansalta Barabbaan ja Jeesuksen vapauttamisesta, voidaan ajatella, että paikalla olleiden ihmisten määrä on todennäköisesti rajoittunut muutamaan sataan. Kun Jerusalemin väkiluku pääsiäisen aikoihin nousi kymmeniin tuhansiin (suurempiakin arvioita on esitetty), ei ole mitään syytä olettaa, että juuri samat kyläläiset, jotka olivat huutaneet hoosiannaa, olisivat nyt olleet vaatimassa Jeesusta ristille.

Kertomus päättyy hiukan kankeasti, mikäli sitä ajateltaisiin profetian perusteella tehdyksi ”kaunokirjalliseksi kuvaukseksi”. Jeesus näyttää myöhästyneen, koska hän palaa opetuslapsineen pian takaisin Betaniaan käytyään katselemassa temppeliä. Tämä näkyy Markuksen tekstissä, jossa todetaan, että ”oli jo myöhä”. Etukäteen valmisteltu messiaaninen saapuminen päättyi siis ilman varsinaista jatko-osaa saman päivän aikana.