2. Yleinen historiallinen konteksti

2.1. Juutalainen hurskauselämä
Juutalaisen hurskauselämän kolme keskeistä ilmenemismuotoa olivat rukous, paasto ja almujen antaminen. Rukous ja almujen antaminen liittyvät toisiinsa esim. apokryfikirjoihin kuluvassa Tobitin kirjassa: ”Vilpitön rukous ja oikeamielinen apu ovat arvokkaampia kuin vääryydellä hankittu rikkaus. Parempi antaa almuja kuin koota kultaa” (Tob. 12.8). Edelleen Jeesus Siirak toteaa: ”Älä ole arkamielinen rukoillessasi, äläkä lyö laimin hyväntekeväisyyttä” (Sir. 7.10). Jeesuksen aikana hurskas juutalainen rukoili kolme kertaa päivässä.

Paasto liittyi juutalaiseen hurskauselämään säännöllisesti määrättyinä juhlapäivinä. Sen lisäksi hurskas juutalainen paastosi vapaaehtoisesti kahtena päivänä viikossa. Paasto saattoi myös littyä rukoukseen sitä vahvistavana tekijänä. Varhaiskristillinen teksti Kahdentoista apostolin oppi (Didakhe) käy rajankäyntiä kristittyjen ja juutalaisten hurskauselämän välillä ja kuvailee samalla juutalaista paastokäytäntöä: ”Mutta mitä tulee paastoihinne, älköön ne olko tekopyhien kanssa, sillä he paastoavat viikon toisena ja viidentenä päivänä, vaan paastotkaa te neljäntenä ja kuudentena päivänä” (Did. 8.1).

Vuorisaarnassa, Matteuksen evankeliumin 6. luvussa (Matt. 6.2-6, 16-18), on kolmijakoinen opetuskatkelma, joka ottaa kantaa kaikkiin kolmeen juutalaiseen hurskauselämän muotoon: almujen antaminen (jakeet 2-6),  rukous (jakeet 5-6) sekä paasto (jakeet 16-18).