Hitler

Jeesus ja ”Hitlerin ongelma”

– Jeesus ei syntynyt Juudean Beetlehemissä

– Juutalaisen lakihenkisyyden tilalle Jeesus julisti rakkautta

– Jeesus oli suuri opettaja, mutta hän ei pyrkinyt olemaan Messias

– Paavali väärensi Jeesuksen alkuperäisen opin muotoillessaan uuden uskonnon

Tämänkaltaiset väitteet olivat kullanarvoisia, kun uskonnosta piti poistaa Vanha testamentti, juutalainen pelastajahahmo ja ylipäätään kaikki juutalainen vaikutus. Siltikin kristillinen kirkko oli Kolmannessa valtakunnassa ahtaalla.

Myös Hitlerillä oli ongelma. Kirkot ja kristityt olivat monesti osoittautuneet hänelle hyödyllisiksi. Laaja kirkollinen puolue oli valtapelissä manipuloitavissa, kristillissävyinen retoriikka oivallinen keino tehostaa puheita ja sanomaa. Puhumattakaan kirkon johtajista: ”He tekevät mitä tahansa työpaikkojensa ja ansiotulojensa vuoksi.” Kristinusko oli Hitleristä kuitenkin peruuttamattomasti juutalaisuuden leimaama. Sankarillinen usko Jumalaan luonnossa, kansassa (Volk) ja sen kohtalossa, siinä saksalaisille sopiva uskonto. Mutta juutalaistaustaista kristinuskoa ei siihen voisi yhdistää. Ihminen oli joko saksalainen tai kristitty. ”Juutalaisuus” tarjosi Hitlerille sateenvarjon, jonka alle mahduttaa kaikki viholliset, kommunismi, liberalismi, USA, Ranska, jne. Mutta mitä tehdä kristinuskolle, josta oli selvästi hyötyäkin, mutta joka sekin sijoittui juutalaisuuden sateenvarjon alle?

Hitlerin ongelma otettiin kirkollisilla tahoilla erittäin vakavasti. Reaktioita oli monia, mutta onnettomimpana on varmasti pidettävä pyrkimystä hakea ratkaisua kristinuskon ”puhdistamisesta” juutalaisista vaikutteista, mikä merkitsi suoraa tukea kansallissosialismin antisemitismille. Kirkon johtajia, kirkon työntekijöitä ja jäseniä, teologeja ja tutkijoita, jotka eivät lähteneet tälle tielle, oli lukuisia. Monet näistä uppiniskaisista joutuivat kärsimään ikäviä seurauksia. Mutta paljon oli myös niitä, jota pyrkivät sopeutumaan yhteiskunnassa vallitseviin olosuhteisiin. ”Lainkuuliaisina” heille kerääntyi natsihallinon aikana huomattava määrä vaikutusvaltaa. Sopeutuminen ja kuuliaisuuskaan eivät silti helposti ratkaisseet Hitlerin ongelmaa. Sopeutumisen tielle lähteneet kirkolliset tahot joutuivat siksi ponnistelemaan etsiessään keinoja, jotka auttaisivat toivottuun lopputulokseen. Avainasemassa kaikessa oli kristinuskon keskushahmo, Jeesus.

Aluksi etsittiin tukea lähihistorian suurilta ajattelijoilta, kuten Houston Stewart Chamberlainin teoksista 1800-luvun lopulta. Chamberlain oli jo varhain nähnyt Hitlerissä suurta potentiaalia. Syntymäpäiväonnittelussa vuodelta 1924 Chamberlain toivoo, että Jumala johdattaisi Hitlerin kautta saksalaisen isänmaan suureen kunniaan. Kunnioitus näyttäisi olleen molemminpuolista, sillä v. 1927 Hitler osallistui Chamberlainin hautajaisiin.

Chamberlainin Grundlagen des neunzehnten Jahrhunderts (1899) [1800-luvun perusteet] moniosateosta on kuvattu antisemitismin raamatuksi. Chamberlain käyttää kymmeniä sivuja keskusteluun Jeesuksen verenperinnöstä. Vaikka Jeesus oli saanut juutalaisen uskonnollisen kasvatuksen, rodultaan hän ei kuitenkaan ollut juutalainen. Galileassa oli pitkään vaikuttanut monia kansalaisuuksia, ja joihinkin oli oletettavasti kuulunut myös puhtaita arjalaisia. Näistä saattoi aikojen kuluessa tulla juutalaisia uskonnoltaan, mutta ei vereltään. Näiden galilealaisten rodulliseen erilaisuuteen viittasi heidän taipumuksensa kapinaan. He myös puhuivat kreikkaa eivätkä hepreaa johtuen heidän kurkunpäänsä muodosta. On siis hyvin mahdollista, että Jeesus olikin ollut arjalainen.

Hitlerin pääteoreetikko Alfred Rosenberg oli valmis hyväksymään Chamberlainin ajatuksia ainakin siinä määrin, ettei pitänyt Jeesusta juutalaisena. Jeesus oli suuri persoona, ja hänen opetuksensa Jumalan valtakunnasta selvästi ei-juutalainen. Mutta tämä suuri persoona oli kristinuskossa peittynyt juutalaiseen ajatteluun. Siksi ”negatiivisen” kristinuskon oli annettava tietä uudelle germaaniselle uskolle ja veren myytille. Juutalais-kristillisestä turmeluksesta, Vanhasta testamentista jne. oli kertakaikkiaan päästävä eroon.

Oli selvää, ettei tukeutuminen aiempaan filosofointiin riittänyt Hitlerin ongelman ratkaisemiseen. Kun Hitler perusti antisemitismia tieteellisesti tutkivia laitoksia, aukeni mahdollisuus vaikuttaa asioihin uuden, Kolmannen valtakunnan tarpeet ja aatteet erityisesti huomioon ottavan tutkimuksen keinoin. Muutamat Uuden testamentin tutkijat saivatkin juutalaisuuden asiantuntijoina virallisen roolin uuden Saksan historian instituutissa (Reichinstitut für Geschichte des neuen Deutschlands), jonka perustamisen Hitler oli itse määrännyt. Heidän vaikutuksensa jäi kuitenkin vähäiseksi. Tutkimuksen merkitys lisääntyi vasta myöhemmin, kun joukko tutkijoita pani yhdessä saksalaisen kristillisyyden liikkeen (Deutsche Christen) kanssa alulle juutalaisuuden vaikutusta saksalaiseen kirkolliseen elämään tutkivan ja poistavan instituutin (Institut zur Erforschung und Beiseitigung des jüdischen Einflusses auf das deutsche kirchliche Leben). Julkilausumassa, jota toteuttamaan instituutti perustettiin, todettiin mm.:

Syntyikö kristinusko juutalaisuudesta ollen siten sen jatko ja täyttymys vai onko kristinusko juutalaisuuden vastakohta? Tähän me vastaamme: Kristinusko on juutalaisuuden sovittamaton ja radikaali uskonnollinen vastakohta.

Insituutin toimintaraportissa vuodelta 1940 todetaan sen ainoana päämääränä olevan palvella saksalaisen hurskauden uudistusta ”voitokkaan Führerin suuressa germaanisessa valtakunnassa (Reich)”.

Instituutti ei kuitenkaan saanut valtion virallista tunnustusta. Martin Bormann varoitti sitä viittamasta natsipuolueeseen. Propagandaministeriössä instituutin ei katsottu selvästi pyrkivän kristinuskon integroimiseen kansallissosialismiin. Sen ei liioin nähty todistaneen, että uudelleen muotoiltu kristinusko olisi täysin vapaa juutalaisvaikutteista. Hitlerin ongelma vaati ratkaistuksi tullakseen vielä lisää ja tehokkaampia, syvällekäyvempiä toimenpiteitä. Akateemisen tutkimuksen lisäksi oli tuotettava kirjallisuutta tavalliseen kirkolliseen käyttöön. Vasta näin saavutettaisiin toivottu integroituminen, ja tavallisen kristikansankin hurskaus puhdistuisi juutalaisuudesta. Tätä tarkoitusta varten ilmestyikin suuria määriä liturgista materiaalia, mm. seuraavat:

– virsikirja, josta oli poistettu kaikki viittaukset juutalaisuuteen, myös kaikki hepreankieliset sanat (esim. Halleluja, aamen, hoosianna).

– dejudaisoitu versio Uudesta testamentista: Jumalan sanoma (Die Botschaft Gottes). Kuvauksen mukaan kyseessä oli käännös, joka perustui vanhimpaan Jeesus-traditioon.

– uusi katekismus.

Seuraava ote katekismuksesta antaa välähdyksen siitä, mitä Hitler oli Jeesuksesta tehnyt:

Jeesus Nasaretilainen osoittaa sanomassaan henkeä, joka on kaikin tavoin juutalaisuudelle vastakohtainen. Taistelu Jeesuksen ja juutalaisten välillä tuli niin katkeraksi, että se johti Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen. Jeesus ei siis ole voinut olla juutalainen. Tähän päivään asti juutalaiset vainoavat Jeesusta ja kaikkia, jotka seuraavat häntä, sovittamattomalla vihalla. Arjalaiset sitävastoin voivat löytää hänessä vastauksia perimmäisiin kysymyksiinsä. Niin hänestä on tullut germaanien vapahtaja.

Myöhempi tutkimus on tuskallisen hitaasti päässyt irti natsi-Saksassa propagoiduista Jeesus-tulkinnoista. Asiaa on vaikeuttanut se, että monet tulkinnoista tai niiden esiasteista jo tuolloin periytyivät varsin pitkältä ajalta varhaisemmasta tutkimuksesta. Antisemitismi oli Hitlerin aikana jo pitkään ajassa liikkunut aate, ja sen vaikutus oli tullut näkyviin myös raamatuntutkimuksessa. Vasta nk. kolmas etsintä eli Jeesus-tutkimuksen nykyvaihe on Jeesuksen juutalaisuutta voimakkaasti korostamalla onnistunut kitkemään melkeinpä viimeisimmätkin tutkimuksellisissa maneereissa eläneet antisemitismista jossakin vaiheessa vaikutteita saaneet käsitykset. Myös langenneet kirkot ovat tehneet parannusta. ”Hitler” has left the building?