historianjeesus.fi

by Tom Holmén

2. Adventtisunnuntai

Luukas 12.35-40
Vertaus valvovista palvelijoista koostuu kolmesta osasta. Jae 35 kehottaa valvomaan. Valvomisen hyvät seuraukset selvennetään vertauksella, jakeet 36-37. Jae 38 painottaa kestävyyttä valvomisessa.

Vertaus valvovista palvelijoista muistuttaa useita muita synoptisia vertauksia: vertaus ulkomaille matkaavasta isännästä (Markus 13.33-38), vertaus hyvästä ja huonosta palvelijasta (Matteus 24.45-51 / Luukas 12.41-46), sekä vertaus palvelijoille uskotuista rahoista (Matteus 25.14-30; vrt. Luukas 19.11-27). Kaikki nämä vertaukset ovat variaatioita samasta teemasta, pois matkustavasta ja palaavasta isännästä. Luonteeltaan vertaukset ovat eskatologisia. Vertausten eskatologinen puoli tulee ilmi siinä, että niille keskeistä on paluuseen valmistava tai sitä seuraava tapahtuma.

Luukas 12.35-40 vertaukseen kätkeytyy yllättävä käänne: paluunsa jälkeen isäntä ottaa palvelijan roolin ja alkaa palvella häntä odottaneita palvelijoita (vrt. esim. Luukas 15.11-32, missä tuhlaajapojan isä käskee palvelijoitaan antamaan maailmalta takaisin tulleelle pojalle vaatteet ja valmistelemaan juhlat, tai Luukas 17.7-10, missä palvelijoilta edellytetään asemansa mukaan isännästään huolehtimista). Tämä roolien vaihto palvelijan eduksi Luukas 12.35-40 vertauksessa liittyy läheisesti muualta synoptisista evankeliumeista tuttuun eskatologiseen vaihdokseen (vrt. esim. Matteus 5.3-12 / Luukas 6.20-23; Markus 10.31; Luukas 14.11), jota on pidettävä historian Jeesuksen julistuksen eräänä keskeisenä elementtinä.

Vertauksen isäntä voidaan ymmärtää kristologisesti. Luukkaan kontekstissa häistä tuleva isäntä mielletään ihmisen pojaksi (jae 40) eli Jeesukseksi (sanaa kyrios käytetään tässä yhteydessä sekä vertauksen isännästä, jae 37, että Jeesuksesta, jakeet 42, 43). Mikäli vertauksesta löytyy kristologiaa, se on kuitenkin lähinnä implisiittistä. Vertaus itsessään ei anna aihetta samaistaa Jeesusta ja isäntää.

Mainokset