Traditionvälittämisen malleja III

Baileyn malli: kontrolloitu ja epämuodollinen
Amerikkalainen lähetyssaarnaaja, Ut:n tutkija ja antropologi K. E. Bailey on soveltanut Lähi-idän maalaiskylissä havaitsemiansa kerrontametodeja Jeesus-traditioiden välittämiseen. Baileyn näkemyksen mukaan nämä yhteisöt ovat kulttuurillisesti lähempänä varhaisia kristillisiä yhteisöjä kuin ne, joista bultmannilaisen suuntauksen edustajat ammensivat esimerkkejä. Lisäksi Bailey katsoo, että synoptinen vaihtelu selittyy luontevasti nimenomaan tämän metodin puitteissa. Lähi-idän maalaisyhteisöissä yhteisön identiteetin kannalta tärkeitä kertomuksia kerrottaessa puhujalle sallitaan jonkin verran vapauksia sekundääristen yksityiskohtien suhteen. Kuitenkin hänen tehdessään virheitä tärkeissä kohdissa kuuntelijat korjaavat häntä. Näin kertomukset pysyvät perusolemukseltaan samoina, joskin niiden yksityiskohdat vaihtelevat.

Bailey on saanut vahvistusta kahdelta huomattavalta Jeesus-tutkijalta, N. T. Wrightilta ja J. D. G. Dunnilta, jotka molemmat massiivisissa Jeesus-historioissaan nojaavat paljolti hänen malliinsa. Wright mm. ehdottaa, että Baileyn malli pitäisi nostaa johtavaksi teoriaksi suullisen vaiheen kysymyksiä lähestyttäessä. Dunn käyttää esimerkkinä Baileyn malliin hyvin sopivasta muuntelusta Luukkaan tapaa kertoa Paavalin kääntymiskokemus joka kerta hieman eri tavoin. Lisäksi Dunn on esittänyt, että tällaisten suullisten lähteiden vaikutus pitää ottaa huomioon aina kun arvioidaan evankelistojen (lähinnä Matteus ja Luukas) tekemiä muutoksia lähteisiinsä (lähinnä Markus ja Q). Mikäli muutokselle ei löydy perusteltua motiivia, on Dunnin mukaan syytä pitää vaihtelua rinnakkaislähteen vaikutuksena. Koulukuntien ja tutkijoiden lähestymistapojen eroista kertoo se, että Dunn näkee myrskyn tyynnyttämis -perikoopissa juuri tällaisen rinnakkaistradition vaikutuksen, kun taas G. Bornkammin tätä perikooppia käsittelevä analyysi saattoi aikoinaan alulle Matteuksen evankeliumin redaktiokritiikin.

Käsitys traditioiden välittämisen dynamiikasta ennen evankeliumien kirjoittamista vaikuttaa huomattavasti siihen, kuinka evankeliumien maalaaman Jeesus-kuvan historiallisuuteen suhtaudutaan. Niinpä onkin ymmärrettävää, että kontrolloitua välittämistä korostavien Gerhardssonin mallin ja Baileyn mallin soveltajien Jeesus-konstruktiot ovat monessa suhteessa yhteneviä. Bultmannilaisen vaihtoehdon kannattajat taas ovat päätyneet sekä toistensa että muiden koulukuntien edustajien kanssa ajoittain hyvinkin erilaisiin Jeesus-kuviin.