4. Adventtisunnuntai

Matteus 1.18-24
Rabbiinisen kirjallisuuden perusteella on oletettu, että Jeesuksen ajan Palestiinassa oli tapana kihlata tytöt näiden ollessa 12–14 –vuotiaita. Miehillä vastaava ikä oli 18–20. Mikään tekstissä ei anna ymmärtää, etteikö näin olisi ollut Mariankin kohdalla. Kihlausaika kesti tavallisesti noin vuoden, joskin viivästykset olivat tavallisia. Näin ollen Marian ja Joosefin kihlausajan kestoa ei  voida päätellä varmaksi. Kihlattujen odotettiin pidättäytyvän seksistä, mitä Matteus ei edes erikseen mainitse. Koska Joosef kuvataan ”hurskaaksi (dikaios)” mieheksi, lukijan tulee olettaa, ettei hän missään tapauksessa ollut aiheuttanut havaittua raskautta. Ilmaus ”liiton vahvistaminen”, jota RK 1992 käyttää, ei kuvaa samalla tavalla viittausta seksuaaliseen kanssakäymiseen kuin RK 1938:n ja RKK: ”yhteen tuleminen (kreik. synerkhomai).

Evankelista näyttää pyrkivän ilmauksella ”Pyhän Hengen vaikutuksesta” varmistamaan, ettei lukija tai luetun kuulija (evankeliumithan luettiin ääneen yleisölle, joista suuri osa oli lukutaidottomia ja ainakin siinä määrin köyhiä, ettei heillä ollut varaa teettää kopiota evankeliumista) missään vaiheessa epäile Marian siveellisyyttä. Lisäyshän on siinä mielessä kankea, että raskaus varmastikin havaittiin mutta sen aiheuttajaa tässä vaiheessa (Pyhää Henkeä) ei. Samalla tapaa perikoopin loppuosan maininta, jonka mukaan Joosef ei harrastanut seksiä Marian kanssa ennen Jeesuksen syntymää, on tarkoitettu painottamaan Joosefin ja Marian seksuaalista itsehillintää ja näin hälventämään mahdollisia epäilyksiä Marian raskauden yliluonnollisen alun ympäriltä. Tämä tarkoitti myös sitä, että Maria ja Joosef eivät voineet näyttää hääyön jälkeen veristä vaatetta todistuksena Marian neitsyydestä.

Juutalainen laki edellytti miehen eroavan vaimostaan (tai jättävän kihlattunsa) välittömästi, jos osoittautui, ettei tämä ollut neitsyt. Välimeren alueen kulttuureissa aviorikoksen anteeksiantamista pidettiin usein halveksittavana heikkoutena. Näin ollen Joosefin oli ”pakko” jättää Maria. Hän olisi tietysti voinut tunnustaa olevansa lapsen isä, mutta koska hän luonnollisesti oli tietoinen siitä, ettei näin voinut olla, hän päätti antaa Marialle erokirjan (”salaa” tarkoitti ilmeisesti minimitodistajien eli kahden tai kolmen läsnä ollessa). Mikäli Joosef olisi vienyt asian oikeuteen, hän olisi saanut takaisin todennäköisesti jo maksamansa myötäjäiset. Tällöin Marian ”häpäiseminen” olisi kuitenkin ollut huomattavasti suurempi. Matteuksen evankeliumin uhrautuvan etiikan -periaatteen mukaisesti Joosef ei kuitenkaan halua kostaa, vaan on valmis kärsimään taloudellisen tappion tilanteessa, jossa häntä on kohdeltu väärin. Tämä nivoutuu yhteen vuorisaarnan kehotusten kanssa (ks. 5.40-42).

Joosef edustaa Matteuksen kertomuksessa myös ihanteellista Jeesuksen seuraajaa. Hän hillitsee seksuaalisuutensa, pidättäytyy kostosta ja antaa riistää itseään sekä tottelee empimättä Jumalaa tämän ilmestyessä hänelle unessa. Unien tulkitseminen jumalallisiksi viesteiksi on tuttua Vanhasta testamentista (ks. esim. 1. Mooseksen kirja 28.10-22; 37.1-11; Daniel 2.1-45). Todennäköisesti Joosef kuoli Jeesuksen ollessa vielä suhteellisen nuori, koska nasaretilaiset kutsuvat Jeesusta “Marian pojaksi” (Markus 6.1-4). Jeesuksella oli kuitenkin lukuisia nuorempia sisaruksia, joten Joosef ehti todennäköisesti mm. opettamaan Jeesukselle oman ammattinsa, kuten ajan tapoihin kuului.

Matteuksen evankeliumissa usein esille tuleva täyttymisen teema on olennaisesti läsnä myös tässä kertomuksessa. Neitsyen raskaaksi tuleminen nähdään Jesajan kirjan maininnan toteutumisena. Matteukselle oli selvästi tärkeää osoittaa Lain ja Profeettojen muodostaman kertomuksen jatkuvan Jeesuksessa.