1. paastonajan sunnuntai

Matteus 16.21-23
Jeesuksen ja Pietarin kiistelyä kuvaava traditio asettaa yhden alkuseurakunnan merkkihenkilöistä huonoon valoon. Jeesuksen voimakas kielenkäyttö muistuttaa uskonnollisten johtajien Jeesukselta osakseen saamaa ryöpytystä (vrt. Mt. 23:1-36 // Lk. 11:37-52), mutta tällä kertaa kohde on yllättäen yksi hänen lähimmistä seuraajistaan. Varhaiskristillisyydelle traditiota voi perustellusti pitää nolona, mikä puoltaa tradition aitoutta. On nimittäin vaikea ymmärtää miksi varhaiskristityt, jotka uskoivat Pietarin perustavaan asemaan, olisivat keksineet tällaisen kertomuksen.

Tradition sisällä Jeesuksen kovat sanat selittyvät sillä, ettei Pietari ymmärtänyt Jeesuksen näkyä lähestymässä olevasta kuolemastaan. Viittauksia samaan näkyyn löytyy toistuvasti evankeliumeissa, esim. Mk 8:31 // Mt 16:21// Lk 9:22; Mk 9:31 // Mt 17:22-23 // Lk 9:43; Mk 10:32-34 // Mt 20:17-19 // Lk 18:31-34; Mk 14:7-8 // Mt 26:11-12 // Joh 12:8; Mk 14:22-25 // Mt 26:26-29 // Lk 22:19-20. Tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että Jeesus kuoli ristiinnaulitsemalla. Eräänä tutkimusta kokonaisvaltaisesti ohjaavana tekijänä toimiikin juuri kysymys, miksi Jeesus kuoli, ts. mikä Jeesuksen julistustoiminnassa oli sellaista, että sekä ajan juutalainen uskonnollinen johto että roomalainen esivalta pitivät häntä uhkana, josta oli päästävä eroon. Mitä selitykseksi annetaankin, käy samalla ymmärrettäväksi, että myös Jeesus itse kykeni oivaltamaan, miten hänen tekemisensä hallitsevissa piireissä arvioitiin. On siis varsin todennäköistä, että Jeesus tajusi liikkuvansa hyvin vaarallisilla teillä. Nyt käsillä oleva teksti sisältää tämän tilannearvion kaksi erilaista tulkintaa. Pietarille mestarin pikainen ja väkivaltainen loppu oli kauhistus, mutta Jeesus oli selvästikin suostunut ajatukseen lähestyvästä kuolemastaan. Hän siis näki sen hyvin toisenlaisessa valossa. Minkälaisessa?