Yleistä

Seuraavassa joitakin yleisiä huomioita aitouskriteerien käyttöön liittyvistä tutkimusmetodologisista kysymyksistä. Huomiot selventävät osaltaan myös Jeesus-tutkimuksen problematiikkaa.

1)    Autenttisuuskriteerit ovat yleisiä kriittisen historian tutkimuksen metodeja, joita käytetään joko tietoisesti tai tiedostamatta kaiken aikaa. Kun kertomuksen, olipa kyseessä sotajuttu tai kalajuttu, kuulija kuulee tarinan, hän saattaa pitää sitä ”todelta kuulostavana” tai ”epäuskottavana”. Tähän tuntemukseen on usein olemassa selkeästi eroteltavia syitä, vaikka kuulija kokeekin ne hyvin intuitiivisesti ilman tietoista analyysia. Kun lähijärvestä ei kukaan ole koskaan saanut viisitoistakiloisia lohia, naapurin kertomus kuulostaa epäuskottavalta. Kriteerinä on tällöin ”ympäristöön sopimattomuus”. Jos sama naapuri on valehdellut ennenkin, kriteerinä on ”epäluotettavan lähteen todistus”. Toisaalta jos luotettavana pidetty naapuri kertoo epäuskottavan jutun voivat kaksi kriteeriä antaa erilaisen tuloksen. Hieman tämänkaltaisten kysymysten kanssa historiantutkija joutuu jatkuvasti painimaan.

2)   Aitouskriteerit selventävät tutkijan päättelyprosessia. Tämä mahdollistaa tarkemman ja mielekkäämmän keskustelun tutkimustuloksista. Esimerkiksi evankeliumien kommentaareissa saatetaan joskus yksioikoisesti todeta jokin tietty tekstikatkelma evankelistan omaksi innovaatioksi lainkaan perustelematta tätä johtopäätöstä siihen oikeuttavalla argumentaatiolla ja päättelyprosessilla. Mm. tällaisissa tapauksissa aitouskriteerien käyttö toisi päättelyyn selkeyttä ja keskustelun kannalta olennaista avoimuutta. Kommentaattori voisi esim. viitata epähistoriallisena pitämänsä tekstin ristiriitaan vahvasti historiallisiksi perusteltujen kohtien kanssa (yhteensopimattomuudenkriteeri).

3)   Autenttisuuskriteerit eivät ole matemaattisia kaavoja. Toisin sanoen ne eivät tuota ehdottomia totuuksia vaan pikemminkin historiallisen todennäköisyyden likiarvoja. Historiantutkimus eroaa luonteeltaan eksakteista luonnontieteistä. Kukaan aitouskriteerejä soveltava tutkija ei rinnasta tätä työkalua DNA-testeihin tai lämpömittariin. Valitettavasti aitouskriteerien käyttöä vastaan suunnattu kritiikki tuntuu usein lähtevän tällaisesta perusoletuksesta.

4)   Aitouskriteerien nimet, määrä ja luokitukset vaihtelevat tutkijakohtaisesti jonkin verran. Silti pääpiirteittäin lähes kaikki puhuvat melkeinpä samoista kriteereistä. On kuitenkin syytä huomata, että nyanssitkin voivat joskus aiheuttaa huomattavia merkityseroja.

5)   Autenttisuuskriteerien negatiivista käyttöä pidetään ongelmallisena. Niillä ei siis pääsääntöisesti ole tarkoitus osoittaa jonkin tradition tai ilmiön epähistoriallisuutta, vaan nimenomaan historiallisuus. Ainoastaan kahta kriteeriä voidaan perustellusti käyttää epähistoriallisuuden osoittamiseen.