historianjeesus.fi

by Tom Holmén

2. paastonajan sunnuntai

Markus 9.17-29
Lukuisat tekstit kertovat Jeesuksen eksorkismeista eli pahojen henkien ulosjamisista (vrt. Mk 1:34 // Mt 8:16 // Lk 4:41; Mk 3:22 // Mt 12:22-24 // Lk 11:14-16; Mk 5:1-20 // Mt 8:28-34 // Lk 8:26-39; Mk 7:24-30 // Mt 15:21-28; Mk 9:14-29 // Mt 17:14-20 // Lk 9:37-43; Mt 12:28 // Lk 11:20). Tutkimus ei puutu kysymykseen siitä, mitä eksorkismeissa ”todella” tapahtui. Lähteisiin eksorkismit kuitenkin kuuluvat niin olennaisena osana, että tutkimus on yksimielisesti katsonut niiden kuuluneen olennaisesti myös historian Jeesuksen toimintaan. Kyseessä on julistuksen ja opetuksen ohella eräs keskeisimmistä Jeesuksen julkisen toiminnan muodoista.

Eksorkismit eivät sinänsä olleet juutalaisille vieraita. Josefus kertoo (Juutalaisten historia 8:46-48) yksityiskohtaisesti erään Eleasarin tavasta harjoittaa pahojen henkien ulosajamista: Eleasar veti sormuksen avulla demonin riivatun sieraimista ja kuningas Salomonin nimissä kielsi demonia palaamasta. Myös Uusi testamentti mainitsee ohimennen muidenkin kuin Jeesuksen harjoittaneen eksorkismia (Mk 9:38-41 // Lk 9:49-50; Apt. 19:13-16).

Eksorkismit ja parantamisihmeet voivat merkittävältä osaltaan selittää Jeesuksen kansansuosiota sekä hänen eliitiltä saamaansa huomiota (vrt. Mk 9:25). Käsitystä puoltaa eräänä mielenkiintoisena seikkana mm. se, että ei-kristillisissä lähteissä huomio kiintyy juuri Jeesuksen tekoihin. Juutalainen historioitsija Josefus kuvaa Jeesusta ”hämmästyttävien tekojen tekijäksi”, millä ilmaisulla hän ilmeisesti viittaa Jeesuksen aktiviteettiin eksorkismien ja ihmeiden parissa (Juutalaisten historia 14:63-64). (Vaikka tutkijat ovat erimielisiä siitä, miltä osin tämä nk. Testimonium Flavianum on peräisin Josefukselta ja mikä on myöhempää kristillistä lisäystä, mainittu ilmaisu on melko epämääräinen ja sellaisena altis myös Jeesusta kritisoiville tulkinnoille. Testimoniumin selvästi kristillisiä lisäyksiä edustavissa osissa mitään ei jätetä vastaavalla tavalla tulkinnanvaraiseksi.)

Evankeliumitekstistä löytyy pari mielenkiintoista yksityiskohtaa. Opetuslapset ovat kykenemättömiä ajamaan ulos pojassa majailevan mykkyyden hengen. Tästä johtuen Jeesus moittii heitä. Ratkaiseva Jeesuksen ihmetekoa motivoiva tekijä näyttäisi olevan hänen halunsa päästä pois jatkuvasti kasvavasta väenjoukosta, ei niinkään pojan isän usko, jota tekstissä kuitenkin korostetaan. Jeesuksen syy toimia pojan hyväksi saa siis kyseenalaisen vivahteen. Samoin opetuslasten osakseen saamaa kritiikkiä voi pitää nolona varhaiskristityille. Seikat puhuvat käsillä olevan tradition aitouden puolesta.

Mainokset