historianjeesus.fi

by Tom Holmén

Traditionvälittämisen malleja II

Gerhardssonin malli: kontrolloitu ja muodollinen
Ruotsalaiset tutkijat H. Riesenfeld ja B. Gerhardsson omaksuivat Vanhan testamentin tutkimuksesta konservatiivista traditionvälitystä korostavan paradigman. Erityisesti Gerhardssonin väitöskirjasta Memory and Manuscript muodostui haaste bultmannilaiselle näkökulmalle. Gerhardssonin mukaan rabbien tarkkaan muistamiseen ja ulkoa opettelemiseen perustuva metodi oli käytössä jo toisen temppelin aikaisessa juutalaisuudessa ja näin ollen hyvin todennäköisesti myös Jeesuksella ja tämän opetuslapsilla. Gerhardsson perusteli traditioita valvovan kontrollin olemassaoloa erityisesti Paavalin kirjeillä, joissa mm. käytetään rabbiinisessa kielenkäytössä teknisiksi muodostuneita ilmaisuja paradidomi (välittää traditio) ja paralambano (ottaa traditio vastaan). Teos sai vaihtelevan vastaanoton. Sitä kritisoitiin pääasiallisesti kahdesta syystä. Ensiksikin oletettiin, että rabbien tiukat oppimismetodit olivat kehittyneet temppelin hävittämisen jälkeen eivätkä ne näin olleen kuvanneet Jeesuksen ajan käytäntöjä. Toiseksi viitattiin synoptisissa evankeliumeissa esiintyviin vaihteluihin ja todettiin, että nämä eivät näytä tiukan ja kontrolloidun traditionvälittämisen tulokselta. Saksalainen tutkija Rainer Riesner esitti hyvin samantapaisen näkemyksen kuin Gerhardsson Jeesuksen ajan opetusmetodeista teoksessaan Jesus Als Lehrer.  Amerikkalainen varhaisjuutalaisuuden tutkija Jacob Neusner perui aiemman kritiikkinsä ja kirjoitti vuonna 1998 uudelleen julkaistuun Gerhardssonin teokseen alkusanat. Synoptisen vaihtelun eli saman tradition esiintymisen eri muodoissa synoptisissa evankeliumeissa Gerhardsson on pyrkinyt selittämään halakhisen (vaellukseen liittyvä) ja haggadisen (”pyhät kertomukset”) materiaalin välisellä erolla. Ensin mainittu välitettiin tarkasti mutta jälkimmäisessä sallittiin jonkin verran vapauksia. Lisäksi Gerhardsson on huomauttanut, että evankelistojen redaktio selittää vaihtelua. Hänen teoriansa kohdistuu nimittäin juuri redaktiota aiempaan eli suullisen tradition välittämisen vaiheeseen.

Gerhardssonin oppilas S. Byrskog ja englantilainen tutkija R. Bauckham ovat edelleen kehittäneet muodollisen tradition välittämisen paradigmaa. Heidän erityiskorostuksensa on ollut silminnäkijöiden vaikutuksen analysoimisessa. Silminnäkijyyden huomioon ottaminen tai sen pois jättäminen onkin keskeisimpiä eroja bultmannilaisen ja gerhardssonilaisen lähestymistavan välillä.

 

Mainokset