3. Adventtisunnuntai

Matteus 11.11-19
Sunnuntain evankeliumiteksti on osa laajempaa Johannes Kastajan ja Jeesuksen suhdetta käsittelevää perikooppia (Matt. 11:1-19 par. Luuk. 7:18-35). Evankeliumitekstistä löytyy kaksi osaa, jj. 12-15 ja 16-19. Evankeliumikirjan perikooppijako oudoksuttaa: jae 11 eroaa selkeästi sitä seuraavista jakeista. Sitä vastoin se luo retorisesti vaikuttavan kontrastin edeltäville jakeille (jj. 7-10), joissa Johannesta kehutaan. Siksi kyseinen jae näyttäisi sopivan paremmin yhteen edeltävän jakson kanssa.

Jakeissa 11-14 on kolme lauselmaa Johannes Kastajasta: hänen suuruudestaan (j. 11), hänen toimintansa merkityksestä taivasten valtakunnan julistamiselle (j. 12), ja hänen profeetallisesta identiteetistään (jj. 13-14). Matt 11:16-19 muodostavat kokonaisuuden: vertauksen, jj.16-17, ja sen sovelluksen Johannes Kastajaan ja Jeesukseen, jj. 18-19.

Jakeessa 11 vastakkain ei aseteta, kenties yllättäen, Johannes Kastajaa ja Jeesusta, vaan Johanneksen asema ihmisten keskuudessa sekä yksilön asema Jumalan valtakunnassa. Kristologisen näivettyneisyyden ohella toinen yllätyksellinen elementti piilee siinä, että Jeesuksen huomautus Johanneksesta kaikkein suurimpana naisesta syntyneistä näyttäisi tältä osin asettavan Johanneksen Jeesuksen yläpuolelle. Nämä kaksi huomiota ovat varteenotettavia seikkoja arvioitaessa lauselman aitoutta. Jaetta irrallaan tarkasteltaessa jää epäselväksi, mikä tarkalleen ottaen tekee Johanneksesta suurimman ja mikä Jumalan valtakunnassa tekee pienimmästä Johannesta suuremman. Muiden traditioiden valossa voidaan kuitenkin olettaa, että Jeesus katsoi Johannes Kastajan toiminnan edeltävän varsinaista Jumalan valtakunnan esillemurtautumista (vrt. Mark. 1:2-6 par. Matt. 3:1-6 & Luuk. 3:1-6; Matt. 3:7-10 par. Luuk. 3:7-9; Matt. 11:2-10 par. Luuk. 7:18-27). Mitä Johannes odotti, sitä Jeesus julisti ja teki. Siksi valtakuntaan sisälle päässyt oli Johannesta onnellisemmassa asemassa.

Jakeiden 12-13 rinnakkaiskohta on Luuk 16:16. Tosin traditioiden erilaisuus antaa aiheen kysyä, onko lopulta kyseessä yhteinen lähde (Q) vai kaksi samanlaista tematiikkaa käyttävää mutta erillistä traditiota, ja jos evankelistat ovat käyttäneet yhteistä lähdettä, miltä alkuperäinen teksti näytti.

Muualla Uudessa testamentissa Johannes identifioidaan Eliaksi kahdesti. Siinä missä Markuksen evankeliumi antaa vain arvoituksellisesti rivien välistä ymmärtää Johannes Kastajan olevan odotettu Elia (Mk. 9:11-13), Matteus mainitsee eksplisiittisesti opetuslasten käsittäneen Jeesuksen viittauksen juuri näin (Matt. 17:13). Samoin Matt. 11:10 ja Luuk. 7:27 yhdistävät Johanneksen Eliaan. Taustalta löytyy juutalaisten keskuudessa vallinnut käsitys Eliasta (1 Kun. 17-2 Kun. 2): profeetta Elialla uskottiin olevan erityinen tehtävä historian eskatologisissa tapahtumissa (Mal. 3:1, 3-5; Sir. 48:10; 4. Esra 6:25-28; vrt. myös 2. Kun. 1:8 ja Mark. 1:6).

Matt. 11:12 on yksi evankeliumien kryptisimmistä kohdista, ja ratkaisevaa on miten verbit biazetai ja harpazousin ymmärretään. Koska yleisellä tasolla Matteuksen kontekstissa Jeesus käsittelee kuulijoiden suhtautumista Johannekseen ja omaan itseensä sekä heidän kummankin julistamaansa sanomaa, myös tämä yksittäinen jae voidaan ymmärtää samankaltaisena kannanottona. Tällöin kyse voi olla siitä, että taivasten valtakunta murtautuu esille ― joko myönteisessä tai kielteisessä, väkivaltaisessa merkityksessä (Jumalan toiminnan väkivaltaisista seuraamuksista vrt. 2. Moos. 19:24; 2. Sam. 5:20; Jes. 40:10-11; Miika 2:13; Ps. 60:1) ― mutta sitä vastustetaan: Johannes Kastajan ja Jeesuksen toiminta sai osakseen vastustusta (vrt. Matt. 3:1-12; 11:14, 16-19; 17:12). Toinen varteenotettava tulkintavaihtoehto on se, että jo lauseen alussa viitataan Jeesuksen ja Johanneksen saamaan vastustukseen: taivasten valtakuntaa vastaan hyökätään, ja se pyritään ryöstämään. Ajatus hyökkääjistä, jotka tempaavat taivasten valtakunnan itselleen, voitaisiin myös ymmärtää siinä merkityksessä, että Jeesus kannustaa yhteiskunnan hyljeksittyjä ihmisiä lähestymään valtakuntaa. Tällöin puhe ryöstämisestä ironisoisi Jeesuksen vastustajien käsityksiä hänen seuralaisistaan (vrt. Mark. 2:15-17; Luuk. 15:1-2; Luuk. 19:1-10).

Vertaus torilla istuvista lapsista (jj. 16-17) ja sen sovellus (jj. 18-19a) kuuluvat kiinteästi yhteen, vaikka sovellus näyttäisi allegorisoivan vertausta. Näin voidaan päätellä rakenteellisten seikkojen avulla (vertauksessa toistuvat samat teemat, toisaalta tarjous-torjunta neljä kertaa peräkkäin, toisaalta ilo-suru-suru-ilo).

Vertaus alkaa retorisella kysymyksellä ”tästä sukupolvesta”. Traditiossa ilmaisun arvolataus on selkeästi kielteinen ja esiintyy usein tuomionjulistuksen yhteydessä (vrt. Mark. 8:12; 8:38; 9:19;  Matt. 12:41-42 par. Luuk. 11:31-32; Matt. 23:36). Vertauksen kuva ei ole aivan yksiselitteinen: kyse voi olla yhdestä lapsiryhmästä, joka ehdottaa kahta leikkiä toiselle ryhmälle joka torjuu molemmat, tai kahdesta lapsiryhmästä joista molemmat ehdottavat kahta leikkiä ja kumpikin ryhmä torjuu toisen ehdotuksen. Vastakkainasettelu retorisena keinona on tuttu monista muista Jeesuksen vertauksista (Mark. 2:21-22; Matt. 7:13-14/Luuk. 13:24-24; Matt. 7:24-27/Luuk. 6:47-49; Matt. 21:28-30; Matt. 25:1-13; Luuk. 15:11-32; Luuk. 18:9-14). Tätä vastakkaisten vaihtoehtojen torjumisen kontrastia sovelletaan Johannes Kastajaan ja Jeesukseen. Sovellus voidaan ymmärtää siten, että ”tämä sukupolvi” on pyytänyt Johannesta ja Jeesusta sovittamaan julistuksensa ihmisten toiveisiin mutta nämä ovat kieltäytyneet, tai että Johannes ja Jeesus ovat kukin vuorollaan lähestyneet ”tätä sukupolvea”, joka on torjunut molemmat. Syytös Jeesuksesta syömärinä ja juomarina liittynee tradition antamaan kuvaan Jeesuksesta syntisten seuralaisena ja erityisesti aterioimassa heidän kanssaan (Mark. 2:15-17; Luuk. 7:36-50; Luuk. 15:1-2; Luuk. 19:1-7; vrt. Luuk. 14:12-14, 21-23).

Jakeen 19 (toteamus viisaudesta) ymmärtäminen riippuu olennaisesti verbistä edikaiōthē. Tässä yhteydessä merkitys lienee ”viisauden teot osoittavat Viisauden oikeaksi”. Jae 19 päättää tämän Matteuksen evankeliumin Johanneksen ja Jeesuksen välistä suhdetta käsittelevän kokonaisuuden, ja kytkee lopun sen alkujakeeseen, Matt. 11:2, missä kerrotaan Johanneksesta, joka kuuli Jeesuksen teoista. Näin Matteus näyttäisi samaistavan Jeesuksen ja Viisauden.