Redaktiokriittisen analyysin perusteita I

Mitä redaktiokriittinen analyysi sitten käytännössä tarkoittaa? Ensiksi on todettava, että yleensä redaktiokritiittinen analyysi perustuu kaksilähde- tai nelilähdeteoriaan. Tämän käsityksen mukaan Matteus ja Luukas käyttivät kirjoittaessaan lähteinä Markuksen evankeliumia sekä Q -nimellä kulkevaa lähdettä, jonka olemassaolo on päätelty Matteuksen ja Luukkaan sisältämästä yhteisestä materiaalista, jota ei löydy Markuksesta. Tämä teoria johtaa tilanteeseen, jossa Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeita koskeva redaktiokritiikki eroaa olennaisesti Markuksen ja Johanneksen evankeliumien vastaavasta analyysista. Ensimmäisessä tapauksessa voidaan tehdä empiiristä vertailua, koska osa lähteistä (Markus) tunnetaan.

Tyylillinen kaunistelu
Melko usein Matteus ja Luukas ovat korjanneet Markuksen ”katukielistä” ilmaisua tyylillisesti ja kieliopillisesti. R. A. Martin on kehittänyt tilastollisen menetelmän, jolla kreikan kielen kieliopillisesta rakenteesta päätellään, onko kyseessä ns. käännöskreikka seemiläisistä kielistä (heprea ja aramea) vai varsinainen kirjoitettu kreikka. Kun kyseistä menetelmää sovelletaan esimerkiksi paralleelikohtaan Mk 1:40-3:6/Lk 5:12-6:11, havaitaan, että käännöskreikan tuntomerkit ovat merkittävästi vähentyneet Luukkaan tekemien kieliopillisten korjausten ansiosta (analyysin on tehnyt S. Farris 1981 teokseen Gospel Perspectives II).

Teologinen ”kaunistelu”
Helpoimpia esimerkkejä ovat tapaukset, joissa Matteus ja/tai Luukas ovat “kaunistelleet” Markuksen karua tai jopa varhaiskristityn mielestä loukkaavaa esitystapaa. Esimerkiksi Markuksen kuvaamat Jeesuksen vihanpurkaukset ovat häipyneet sekä Matteuksen että Luukkaan toimitusprosessissa (Mk 1:41, 43, 3:5, 8:12, 10:14). Yksittäisistä tapauksista kuvaavimpia on Matteuksen kristologisen motiivin vuoksi tekemä merkittävä muutos Markuksen evankeliumiin.

Matteuksen teologiseen linjaan ei ole sopinut ajatusta, jonka mukaan Jeesusta ei voisi kutsua hyväksi. Päättäähän Matteus evankeliuminsa trinitaariseen kastekaavaan, jossa Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat rinnakkain (Mt 28:19-20).

Tyylikysymykset ja teologiset kysymykset rinnakkain
Joskus Matteus ja Luukas korjaavat Markuksen kieltä tyylikkäämmäksi. Redaktiokriitikon onkin aina pohdittava perustuuko tehty muutos teologisiin vai kenties ainoastaan tyylillisiin syihin. Tällaista pohdintaa on tarvittu esimerkiksi paralleelissa Mt 15:10-20/Mk 7:14-23. Markus kirjoittaa ns. selvennyksen, ”näin hän julisti kaikki ruuat puhtaiksi” (7:19b). Matteus käyttää selvästi Markusta lähteenä kertoessaan samasta tilanteesta, mutta jättää selvennöslauseen pois. Osa tutkijoista on ehdottanut, että Matteus halusi vältää epäilykset Tooran ruokalakien kumoutumisesta ja jätti siksi lauseen mainitsematta. Näin kyseessä olisi teologinen motiivi. Toisaalta Matteuksen tyylinä on korostaa sananlaskumaisuutta. Siksi hän on vain saattanut pitää selitystä turhana toistona. Samalla tavoin kuin vitsi menettää jotakin olemuksestaan, kun sen hauskuutta pitää erikseen selittää, pitäisi sananlaskumaisen ilmauksen pystyä kiteyttämään jokin asia ilman erillisiä selityksiä. Kyse voi tietysti olla myös samanaikaisesti molemmista motiiveista.

Tuntemattomien rinnakkaislähteiden ongelma
Matteuksen ja Luukkaan evankeliumienkin redaktiokritiikkiin liittyy päällekkäisten lähteiden ongelma. On esimerkiksi ilmeistä, että kertomuksessa Johannes Kastajasta Matteus ja Luukas ovat käyttäneet sekä Markuksen evankeliumia että Q-lähdettä. He siis harjoittivat myös lähteiden yhdistämistä. Edellisessä kappaleessa mainitussa kohdassakin on mahdollista, että Matteus on tuntenut jonkin samasta tapauksesta kertovan lähteen, joka on painottanut tapahtumaa hieman eri tavalla. Tutkijan pitääkin paneutua kaikkiin tekstin yksityiskohtiin. Yksi mielenkiintoinen ero Matteuksen ja Markuksen välillä on se, että Markus kertoo opetuslasten kysyneen selitystä Jeesuksen sanoille, kun taas Matteus nimeää nimenomaan Pietarin kysymässä selitystä. Koska Pietarin yhdistetään Apostolien teoissa liberaaleihin ruokalakeihin, voi olla ymmärrettävää, että Matteus on halunnut mainita Pietarin ruokalakeja kritisoivassa kertomuksessa. Jakeissa 16:17-19 Matteus osoittaa pitävänsä Pietaria keskeisimpänä varhaiskristillisenä auktoriteettina.