Redaktiokritiikki ja historiallisuus

Osa nykytutkijoista on omaksunut redaktiokritiikin isille ominaisen tavan luoda vastakkainasettelua historian ja teologian välille. Esim. tunnettu amerikkalainen Jeesus-tutkija J.D. Crossan edustaa tätä ajattelutapaa. Crossan mm. pitää Markuksen evankeliumin kärsimyshistoriaa pääsääntöisesti Vanhan testamentin profetioiden perusteella keksittynä näennäishistoriana. Toiset tutkijat, kuten B. Witherington, kutsuvat teologian ja historian vastakkainasettelua ”vääräksi dikotomiaksi”. Metodi sinänsä ei automaattisesti johda skeptismiin, jota 1950-luvun saksalainen tutkimus paljolti edusti. Redaktiokritiikin teknistä metodia tutkinut ja kehittänyt R.H. Stein on myöhemmin kirjoittanut historiallisesta Jeesuksesta varsin optimistiseen näkökulmaan perustuvan rekonstruktion. Jotkut tutkijat puolestaan katsovat metodin soveltuvan hyvin johonkin tiettyyn evankeliumiin mutta huonommin toisiin. Esim. R.H. Gundry kirjoitti puhtaasti redaktiokriittisen Matteus-kommentaarin, jossa hän katsoi Matteuksen (jonka Gundry uskoo olleen yksi Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta) kirjoittaneen midrash-tyylillä teologisesti vahvasti väritetyn version Markuksen evankeliumista. Toisaalta myöhemmässä Markus-kommentaarissaan Gundry hylkää redaktiokritiikin lähes täysin, koska uskoo Papias-traditioon perustaen kyseessä olevan apostoli Pietarin Jeesus-muistoihin perustuvan teoksen.