Traditionvälittämisen malleja I

Koska muotohistoria keskittyy erityisesti ns. suullisen traditionvälityksen vaiheen tutkimiseen, on kysymys tradition välittämisen tavoista noussut toistuvasti kiivaan keskustelun kohteeksi. Seuraavaksi esitellään kolme pääasiallista suuntausta, joiden tiedostaminen voi helpottaa mm. uuden Jeesus-tutkimuksen perusteiden mieltämistä. Lukija saattaa ymmärtää paremmin tutkijan tapaa edetä päättelyssään, kun hän tiedostaa, mikä välitysmetodi kulloinkin luettavana olevassa tutkimuksessa on omaksuttu.

Bultmannin malli: kontrolloimaton ja epämuodollinen
Bultmann edusti ns. kontrolloimatonta ja epämuodollista traditioiden välittämistä. Yhteisöt kehittivät ja muokkasivat kuulemiaan traditioita ilman valvovia ja prosessiin puuttuvia auktoriteetteja.  Taustalla Bultmannin ajatuksessa oli pitkälti hänen yksityiskohtainen Synoptisten evankeliumien analyysinsa, jonka pohjalta hän katsoi evankelistojen käyttäneen suurta luovuutta ja vapautta muokatessaan lähteitään. Tämän liberaalisuuden ja luovuuden hän katsoi heijastaneen myös suullisen välitysvaiheen käytäntöjä. Lisäksi Bultmann uskoi varhaiskristillisten profeettojen profetoineen ylösnousseen Jeesuksen sanoja, jotka nopeasti yhdistyivät mahdollisiin historiallisiin traditioihin. Vuonna 1982 ilmestyneessä kirjassaan amerikkalainen tutkija Eugene M. Boring puolusti erityisesti Ilmestyskirjaan nojautuen käsitystä varhaiskristittyjen profetioiden sekoittumisesta synoptisiin Jeesus-traditioihin.

Bultamannilaista ”kontrolloimattoman välityksen periaatetta” on puolustettu rinnastuksilla mm. jugoslavialaisiin kansantaruihin, joiden välittäminen oli varsin vapaata. Myös nykyihmisen arkikokemus kertomusten ja huhujen muuttumisesta joka kerrontakerralla tukee bultmannin näkökulmaa. Kuvaava esimerkki tästä periaatteesta on Eric Even artikkeli, jossa hän kritisoi J. P. Meierin tapaa soveltaa moninkertaisen todistuksen kriteeriä. Eve kertoo esimerkin ensimmäisen maailmansodan ajalta, jolloin keksitty enkelikertomus levisi hyvin nopeasti koko Englantiin ilman, että kukaan tiesi sen varsinaista alkuperää. Even päättelyn mukaan varhaiskristillisiin ihmekertomuksiin pätee samankaltainen sosiaalipsykologinen dynamiikka.