Historia

Vaikka muotohistoriallinen tutkimustapa juontaa alun perin juurensa Vanhan testamentin tutkimuksesta ja mm. legendaarinen Vt:n tutkija Julius Wellhausen sovelsi metodeja myös Uuteen testamenttiin, pidetään muotokritiikin varsinaisina kehittäjinä Ut:n osalta kolmea saksalaista eksegeettiä K. Schmidt, M. Dibelius ja R. Bultmann. Tavallisesti muotokritiikkiä käsittelevässä metodologisessa kirjallisuudessa on tapana esitellä sekä Dibeliuksen että Bultmannin tavat jäsentää ja luokitella muotoja. Suurena haasteena muotokritiikin osalta on nähty yhtenäisten muotoluokitusten löytäminen. Perusteellisimman yrityksen on todennäköisesti tehnyt saksalainen Klaus Berger, joka jakoi käytännössä koko Uuden testamentin muotoihin. Tässä yhteydessä ei keskitytä niinkään ns. esteettiseen muotokritiikkiin vaan traditioiden historiaan. Kuitenkin peruskatsaus muotojen perinteisiin jaotteluihin lienee paikallaan.