Heinz-Wolfgang Kuhn

”I wish to greet ’www.historianjeesus.fi’ and the Åbo Akademi Historical Jesus Workshop, and  encourage you in your work in popularizing serious research. This is a very welcome add among the many hypes of the modern information society.”

— Heinz-Wolfgang Kuhn

Heinz-Wolfgang Kuhn on raamatuntutkimuksen grand old man. 1950-luvulta saakka hän on julkaissut tutkimuksia mm. Qumranista, Markuksen evankeliumista sekä historian Jeesuksesta selvittäen esim. ristiinnaulitsemista antiikissa. Monista tutkimuksista on tullut alansa klassikkoja. Kuhnin vaikutusvaltaisimmista julkaisuista mainittakoon Enderwartung und gegenwärtiges Heil (1966) sekä Ältere Sammlungen im Markusevangelium (1971). Kirjoista ensimmäinen on näytellyt merkittävää roolia aivan Jeesuksen julistuksen ydinkysymyksistä keskusteltaessa. Bultmannin ja Kümmelin kiistellessä siitä, näkikö Jeesus Jumalan valtakunnan vain tulevaisuuden ilmiönä vai sekä jo nykyisyydessä jollakin tavalla läsnä olevana että myös tulevaisuuden asiana, puolsi Bultmann ensimmäistä ratkaisua vedoten siihen, ettei toista näkökantaa voitu tukea muualta juutalaisuudesta löytyvillä parallelleilla. H.-W. Kuhnin qumranilaisiin hymneihin suuntautunut tutkimus kuitenkin pystyi osoittamaan, ettei Jeesuksen sekä nykyisyyden että tulevaisuuden aspektit sisältävä Jumalan valtakunta -julistus suinkaan ollut juutalaisittain mahdoton ajatus. Valtaosa nykytutkijoista katsookin nimenomaan, että Jeesuksen Jumalan valtakunta -julistus käsitti molemmat mainitut aspektit. Tai kuten Kuhn itse asian ilmaisi:

”Jeesuksen eskatologisesta tulevaisuudesta ja nykyisyydestä kertovien lausumien yhdessäesiintymistä tarkasteltakoon heprealais-juutalaisesta ajattelusta käsin, ts. siitä omaleimaisesta käsityksestä lähtien, että pelastusta voi kuvata vaikutusalueena tai -piirinä: Missä Jumalan kuninkuus toteutuu Jeesuksen sanoissa ja teoissa, siinä juuri vaikuttaa mainitunlainen pelastuksenpiiri. Ja vielä ― ja tämäkin on heprealaisesta ajattelusta käsin ymmärrettävää: Myöhäisjuutalaisuudessa eläneenä ja sen eskatologis-apokalyptisen ajattelun leimaamana Jeesus saattoi tulkita pelastuksen vaikutusalueena, jossa lopunaika murtautui nykyhetkeen. Jyrkkä ero toisaalta nykyhetkessä ja taas tulevaisuudessa odotettavan pelastuksen välillä on näin väistynyt. Siinä missä Jeesus toimii, on Jumalan valtakunta muutakin kuin vain tulevaisuuden asia.” (Enderwartung und gegenwärtiges Heil, 201.)

Kuhn on myöhemmin kuvannut historian Jeesuksen toimineen ”raja-alueella”, ei vain maantieteellisesti vaan myös teologisessa mielessä. Erityisesti kyseeseen tulevat tällöin Jeesuksen lakikäsitys sekä avoimuus pakanoita kohtaan. Kuhnin viimeaikaisimpiin projekteihin ovat kuuluneet mm. kaivaukset Betsaidassa. Vuodesta 1991 asti hän on toiminut toisena projektin johtajista.