Buddha

Historian Jeesus ja historian Buddha

Jeesus-tutkimuksen on ollut ajoittain vaikea lunastaa paikkaansa tieteellisenä historiantutkimuksena. Uskonnollisten ennakko-oletusten on uskottu leimaavan tutkijoiden työtä ja tuloksia sekä optimistiseen että pessimistiseen suuntaan. Joillakin tutkijoilla on myös tapana lähteä pohtimaan eri tavoin ajattelevien kollegojensa tutkimustuloksia apologeettisiin tai populistisiin motiiveihin vetoamalla. Suurin osa Jeesus-tutkijoista kuuluu johonkin kristilliseen kirkkokuntaan tai ainakin tekee tutkimustaan kristinuskon kyllästämästä kulttuurista käsin. Siksi toisen historiallisen uskonnon perustajan tutkiminen voi selkeyttää joitakin esiymmärrykseen ja tutkimusmetodien taustalla vaikuttavaan filosofiaan liittyviä kysymyksiä. Kuinka hyvin omalle kulttuurille tai uskonnolle keskeisen historian hahmon tutkimisessa käytetyt metodit ja päättelyperiaatteet toimivat vieraan uskonnon perustajan elämää analysoitaessa?

Siddharta Gautama (560-480 eKr.) alias Buddha ja Jeesus Nasaretilainen alias Kristus elivät täysin eri kulttuureissa ja uskonnollisissa perinteissä mutta heidän elämissään ja heidän toiminnastaan syntyneissä uskonnoissa on havaittu paljon yhtäläisyyksiä. Seuraavassa joitakin usein mainittuja:

• Kumpikin oli maltillinen askeesin suhteen.
• Kumpikin kiersi uskonnollisena opettajana ja keräsi opetuslapsia.
• Molempien seuraajiin kuului lähisukulaisia (serkut Ananda ja Devadatta, Jeesuksen veljet ja äiti sekä mahdollisesti serkku Klopas).
• Molempien opetuslapsi petti mestarinsa (Devadatta ja Juudas Iskariot)
• Kummallakin oli myös naisopetuslapsia
• Heidän opettamansa eettiset periaatteet muistuttivat suuresti toisiaan ― jos lähdemme siitä, että Jeesuksen vuorisaarna ja Buddhan kahdeksan ”oikean” opetus pääpiirteissään juontavat juurensa heiltä.
• Kumpikin uskonto toimi protestina emouskonnon elitisoitumista vastaan.
• Kumpikin uskonto levisi aluksi suhteellisen väkivallattomasti.

Huolimatta siitä, että aika ajoin esiintyy yrityksiä sijoittaa Jeesus nuoruusvuosikseen intialaiseen joogakouluun tai Gangesin rannalle meditoimaan, tutkijat uskovat Jeesuksen ”tylsään” elämään nasaretilaisena käsityöläisenä ennen julkisen toiminnan alkua. Näin ollen ajatus siitä, että Jeesus olisi ammentanut vaikutteita suoraan itämaisista uskonnoista, on kaukaa haettu. Lukuisat yhtäläisyydet vaativat kuitenkin jonkinlaista selitystä. Todennäköisintä on, että ihmisen uskontopsykologinen olemus toimii tiettyjen lainalaisuuksien puitteissa ja näin uskonnoissa ilmenee yhtäläisiä piirteitä. Erityisesti uskontohistoriallisen koulukunnan vaalima ajattelumalli, jossa kristillisen uskon piirteet pyrittiin selittämään jonkin toisen uskonnon tai kultin vaikutuksella tuleekin tämän vuoksi kyseenalaistaa.

Voidaanko vuosisatojen buddhologisen kehityksen läpi nähdä historian Siddharta Gautamaa? Buddhalainen kaanon alkoi muodostua hiukan ennen ajanlaskumme alkua ja sai lopullisen muotonsa ilmeisesti 400-luvulla j.Kr. Hänestä ei ole säilynyt yhtään aikalaismainintaa, mutta toisaalta Buddhan historiallisuuden epäilemiseenkään ei ole oikeastaan syitä. On uskottavaa, että brahmanismista lähtenyt ja omaksi uskonnokseen muodostunut suuntaus on ollut jonkin karismaattisen uskonnollisen vaikuttajan aiheuttamaa. Miksi tämä vaikuttaja ei voisi olla se, joksi traditio häntä nimittää eli Buddha, Siddharta Gautama? Tutkija joutuu pohtimaan, miten erilaiset poliittiset ja uskonnolliset tilanteet ovat vaikuttaneet Buddhasta kertovien traditioiden olemukseen. Tämä on hyvin vaikeaa, koska traditioiden välittämisestä ja muokkaamisesta ei ole riittävästi vertailukohtia. Buddha-tutkijan traditiohistoriallinen haaste onkin huomattavasti suurempi kuin Jeesus-tutkijan, jolla on käytettävissään jonkin verran aikalaismateriaalia.

Oliko Buddha brahmanilaisuuden (hindulaisuus) uudistaja vai uuden uskonnon perustaja? Samaa kysymystä pohditaan Jeesus-tutkimuksessa: Missä määrin Jeesusta voidaan pitää juutalaisena reformaattorina ja missä määrin uuden uskonnon perustajana? Kristillisestä kulttuurista tulevan tutkijan on ehkä helpompi pohtia uskonnon määrittelemistä ja olemusta kun molemmat uskonnot, sekä brahmanismi että buddhalaisuus, ovat tavallisesti oman välittömän kokemusmaailman ulkopuolella. Ehkä uskonnot tuleekin nähdä kehittyvinä maailmankuva- ja käyttäytymiskoodikokonaisuuksina, jotka elävät jatkuvassa muutoksessa. Nykyisten uskontodemografisten määritteiden soveltaminen buddhalaisuuden synnyn selvittämisessä ei näin ole välttämättä kovin mielekästä. Kumpikaan uskonto brahmanismi tai buddhalaisuus ei ole sitä mitä ne olivat Buddhan perustaessa opetuslapsiyhteisöään. Samalla tavoin dikotominen kysymys ”Oliko Jeesus juutalainen vai kristitty?” voidaan hylätä toteamalla, että juutalaisuus ja kristinusko olivat aikanaan erilaisia kokonaisuuksia kuin nykyään näillä nimillä tunnetut uskonnolliset liikkeet.